lauantai 25. joulukuuta 2010

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki...


JouluGourmet

Tämän totesin kun katselin Tepan vetäsevän joulugourmeensa muutamassa hetkessä vatsaansa.
Oi, mitä ihanuutta! Oi, mitä makuja! Oi, sitä onnea!

Kun kävin kaupassa ostamassa jouluruokia, piipahdin samalla koiranruoka-hyllykön välissä tutkailemassa, mitä sieltä löytyy...

No sieltähän löytyi... joululahjaksi vinkulelu ja vetonyöri.

Molemmat ovat osoittautuneet mieluisiksi. Vinkulelu ehkä siksi, että se päästää äänen sekä sitä puristettaessa että päästettäessä.

Koirana Kulinaristi

Voiko noin edes sanoa? Voi.... Tepa, kuten varmaan muutkin göötit, tykkäävät herkuista. Tepan suurta herkkua on juusto. Se vetää vertoja esim. nakille.

Olemme uskollisesti syöttäneet tepalle ihan oikeata ja kunnon Royal Canin kuivaruokaa eli pipanoita. Niistä koostuu Tepan jokainen ateria. Niihin on sitten vaihtelevasti lisätty vähärasvaista raejuustoa, koiranmakkaraa tai lihaa. Jonkin verran olen antanut maistaa kotiruokaa, mutta hyvin vähän.

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki...


Aivan - Tepa sai siis oman gourmet-ateriansa. Ostin sellaisen valmiin koirien liha-aterian. Katoin sen kauniisti ja asetin katelautaselle, kuten meille muillekin.

Ruoan katoaminen lautaselta tapahtui hetkessä. Se taisi olla vaan niin hyvää! Ja mamma kun oli noussut ruokapöydästä (Tepa on olohuoneessa kun me syömme, eikä siis notku pöydän vieressä), tuli tyttö kiittämään. Silmät kirkkaana - suoraan silmiini tapittaen, suu hymyssä ja nenä ihanan kosteana.





Tepa ja Ninni

Tepa ja Ninni...

Mieheni tytär kävi tyttärensä kanssa meillä kylässä tuossa vajaa pari viikkoa sitten.

Oli niin jännää nähdä, miten Tepa tulee pikkutytön kanssa toimeen. No tulihan Tepa.

Joskus tuntuu siltä, että Tepa on ikäistään vanhempi, maltillinen koira. Tepa ei kauheesti vouhota. Se istuu kun sille sanoo istu. Tepa tulee luokse nätisti kun kutsutaan. Odottaa jos käskee odottamaan. Tai kun puin sille töppöset, ei Tepa siitä tykännyt, mutta antoi pukea ne. Kun taas puin takin, häntä taipui alas ja korvat myös, mutta rimpuilua ei ollut ollenkaan. Ruoan saa ottaa pois nenän alta, ja Tepa vaan katsoo - oho mun ruoka lähti.

Tästä maltillisuudesta oli kovasti hyötyä Ninnin kanssa. Tyttö kosketteli reilun yksivuotiaan pienen tytön kosketuksella (läts läts) ja halusi suukottaa ja halia Tepaa. Tepa vaan oli tai sitten lähti pois jos kävi liian tuttavalliseksi. Harmi vaan, että Ninni käy meillä niin kovin harvoin.

Olen tosi iloinen Tepasta!

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Joulukuun pakkaset ja Tepan töppöset


Joulukuun pakkaset ja Tepan töppöset

Kyllä ihmistä on koetellut nämä karmeat pakkaset, saatika sitten koiraa...

Tepan Töppöset

Kävimme Mustista ja Mirristä ostamassa Tepalle töppöset.
Töppöset on väriltään mustat ja ne suljetaan tarranauhalla. Nämä ovat hyvin lämpöä pitävät, niin ainakin sanoivat.

Tepa ei erityisemmin niistä tykännyt, jonka voit nähdä oheisesta videosta korvien luimusta ja kävelytyylistä. Tepa selkeästi nolosteli niitä eikä varmaankaan nauruni yhtään nolostelua helpottanut.



Hurtan toppatakki

Ostettiin Tepalle myös Hurtan toppatakki. Takki on tietenkin punainen ja siinä on erinomaiset heijastimet. Kauluksessa on harmaa karva sekä kiristysnyöri, jolla voi säätää kaula-aukon kireyttä. Takki näyttää erittäin hyvältä ja on äärimmäisen käytännöllinen, koska se suljetaan selästä, eli kiinnityslukko tulee alhaalta ylöspäin ja jää selkään.

Olin katsellut eri nettikaupoista Tepalle toppista, mutta suurin osa niistä on olleet mahasta suljettavaa mallia. Tepa ei tykkää sylitellä, joten helpommalla pääsee kun koiran voi pukea seisaalleen, eikä ottamalla sitä syliin.

Toppatakki oli hyvä hankinta, koska Tepa on matalaraajainen koira, hankaa masu koko ajan lumeen.

Näillä pakkasilla jäätyy ajatuskin saatika koiran tassut.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Tepa Taakanvetäjä...


Tepa Taakanvetäjä...

Tepa on kova tyttö vetämään... Ajattelin, että se varmasti, vantterana koirana, pärjäisi hyvin taakanvetokilpailuissa.

Vetäminen on asia, johon halusin puuttua, koska talvella varsinkin on tylsää jos koira vetää kuin hinuri.

Siirryimme tavallisesta pannasta puolikuristavaan pantaan. Se ei auttanut, koska pannan piti olla sen verran suuri, että se mahtui Tepan pään läpi. No kun se mahtui pään läpi niin se ei sitten kuitenkaan aiheuttanut tarpeeksi kiristyksen tunnetta kaulaan, vaan oli löysä.

Kävimme Mustista ja Mirristä ostamassa täyskuristavan pannan. Siitä ei ollut mitään hyötyä. Tepa veti ja veti kuristavasta pannasta huolimatta ja toiseksi ne olivat Tepan kokoiselle koiralle kuitenkin liian pitkiä.

Kun Tepaa ulkoilutti, tuli kaikki lihakset kipeiksi kun piti jännittää kättä, pakaroita, hihnaa, äänihuulia ja hermoja, jotta pystyisi pitämään vetämistä edes vähän kurissa.

Päätimme lopulta hankkia kuonopannan.

Kuonopanta

Kuonopanta on toiminut meillä moitteettomasti. Tepa kävelee vierellä tosi nätisti ja on helposti ohjattavissa. Lisäksi hihnaräyhääminen on vähentynyt huomattavasti.

Nyt olemme käyttäneet tätä jo tovin ja olemme erittäin tyytyväisiä.

Aluksi toki Tepalla oli tottumista. Ensin Tepa yritti ottaa kuonon päältä kulkevan hihnan etutassuillaan vetämällä irti. Pari kertaa tyttö siinä onnistuikin, kunnes huomasin, että Arilla ja Jonella oli panta liian löysällä. Nyt kun panta on tarpeeksi tiukka, ei tällaista ongelmaa enää ole. Toki välillä Tepa yrittää hieroa kuonoa hankeen ja otaksun, että kuonon yli menevä hihna ei tunnu kivalta... Ei varmaankaan, mutta panta on silti äärettömän tehokas on meillä toiminut.

Käytämme sitä toistaiseksi, kunnes oppi on mennyt perille, että seuraa tarkoittaa sitä, että silloin kuljetaan yhdessä eikä niin, että minä seuraan itsepäistä, vetävää koiraa. Minähän se tahdin määrääjä olen, eikä koira.


tiistai 30. marraskuuta 2010

Töppöjalkaisen koiran ensilumi

Edellisestä blogitekstistäni onkin vierähtänyt jo tovi. Mutta se johtuukin työn sesonkiajasta, jolloin Naiset panostavat ulkonäköönsä.

Tepa on kasvanut ja voi mainiosti.

Ensilumi

Otin kamerallani videokuvaa Tepan ensi tapaamisesta lumen kanssa. Filmin editointi olikin hieman hankalaa, koska kuvattu pätkä oli melkoisen pitkä. Sitä ei sellaisenaan saattanut laittaa juuri pituutensa takia.

Tässä sinulle katseltavaksi... Töppöjalkaisen koiran ensilumi.



sunnuntai 31. lokakuuta 2010

GöötanBitch - Nartuksi tulemisen ihanuutta

Tepasta on tullut narttu!


Meidän pikkukoira ei enää ole pikkukoira!
Tepalla alkoi ensimmäinen juoksu tiistaina 26.10.2010

Hieman jo uumoilin asiaa ennen Espanjan matkaani kun katselin Tepan turvonnutta "värkkiä".
Juoksupöksyt olimme ostaneet jo syyskuun alussa valmiiksi, jotta saataisiin Tepa heti totutettua niihin.

Aria jännitti, alkaako juoksu matkani aikana ja hän jo hieman sitä etukäteen stressasi. Nooh... hyvä on tytöllä ajoitus eli juoksu alkoi juuri matkalta palattuani.

Muutos Muuttumaton...

Tepa on käyttäytynyt ihan eritavoin kuin normaalisti. Tuntuu, että tyttö on kaikki aistit valppaina kun ulkoillaan, ei millään malttaisi edes kakkapaikkaa hakea saatika tortillaa töräyttää, kun pitää jokaista rapsahdusta vahtia.

Samoin vuffittelu sisätiloissa on hieman lisääntynyt.

Tuntuu myös siltä, että Tepaa nukuttaa enemmän kuin tavallisesti.

Rimpsupöksyt


Tietenkin tytöllä pitää olla pinkit rimpsupöksyt. Aluksi Tepa yritti nippasta niitä pois hampailla, mutta minä tietenkin selitin tytölle, että pöksyt pitää olla. Tietenkin pitää olla, koska Tepa tiputtaa tosi runsaasti. Nyt Tepa ei enää housuja irrottele, mutta huomaan, että mielellään pitää pyllynsä lattiassa ja kiertää ympäri 360 astetta housuillaan istuen.


Ruoka ei oikein ole maistunut, herkut maistuu kyllä, joten en ole huolissani. Hieman enemmän tuo tuntuu nukkuvan kuin normaalisti, samoin äänekkäitä unia on paljon enemmän kuin normaalisti, eli murinaa, ulinaa ja sätkimistä.

Sinä, jolla on gööttityttö....KOMMENTOI!!... Otamme mielellämme vihjeitä vastaan juoksun kestosta, käytöksen muutoksista ym sellaisesta, mikä voi meillä vielä olla edessä!!

Palkeenkieli

Palkeenkieli tassussa parani tosi nopeasti. Käytimme Tepaa ulkona jalka pussitettuna. Desifioin anturaa jatkuvasti ja voitelin Bepantenilla iltaisin. Lenkit olivat tosi lyhkäisiä, koska pussi kului helposti puhki... Ja taas desifioin.

Nyt tassu on ihan kunnossa..... Kiitos Kristiinalle hyvistä vinkeistä!

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Peevelin Palkeenkieli!



Peevelin Palkeenkieli!

Eilen ulkoa tullessa, huomattiin, että rappuun sekä eteiseemme jäi verijälkiä. Aloimme tutkia, mistä kohtaa verta oikeen vuotaa.

Tepan käytöksessä ei ollut mitään poikkeavaa, joten päätin tarkastaa tassut. Löysin vasemmasta takatassusta, varpaan anturasta n. 4mm pitkän haavan.

Haava ei ollut suora, vaan se oli ikäänkuin palkeenkieli. Verta siitä ei valunut, mutta kun sillä astui, niin verijälki jäi ja tassun karvoihinkin oli verta jäänyt.

Koiran kotilääkäri

Olin ostanut Espanjasta, suomalaisesta kirjakaupasta pari koirakirjaa. Toinen niistä on nimeltään koiran kotilääkäri. Ari alkoi etsiä sieltä tietoa anturan haavoista ja minä päätin soittaa Kristiinalle ja kysyä häneltä nopeat neuvoa-antavat...

Kristiinalta tulikin hyvät vinkit, jotka olivat kutakuinkin samat kuin kirjassa, joten kaivelin puhdistusaineet, salvat ja siteet esille.

Tepa on niiiiiiin kiltti!

Sitä Tepa oikeesti on. Otin tytön jalkojeni väliin ja aloin tutkia tassua ja haavaa. Alussahan Tepalla oli trauma, itku-potku-raivari eli koirankielellä ulina-rimpuilu-mölinä trauma, joka kerta kun tytön otti syliin, tassusta piti kiinni tai oli ajatus siitä, että kynnet leikattaisiin. Nykyään tassujen tarkastus on ihan vaivatonta.

Eli nappasin tassusta kiinni, otin valokuvia (tietenkin) ja puhdistin desifiointiaineella haavan. Päälle laitoimme steriilin sidetaitoksen ja ideaalisiteellä kiinni Tepan jalkaan. Paketista tuli näin amatöörimäisesti, ekaa kertaa pappia kyydissä-toimien, ihan mukiinmenevä. Tämä mun lääkintämieheni tosin naureskeli pitkänmalliselle pötkylälleni, mutta ajoipahan tuo asian.
Kuva Tepan töppösestä...

Illalla pisulle mentäessä laitoimme pussin teipillä siteen päälle. Kaikki sujuikin siihen asti ihan hyvin kunnes Tepa tarpeittensa jälkeen kuopi maata. Töppönen sideharsoineen lähti kuin Ellun kana lentoon, konsanaan.

Ei muuta kuin uudelleen puhdistus ja bepanthen voidetta yöksi ja punkkaan.

Aamutöppönen

Ari lähti aamulla Tepaa viemään pisulle ja laittoi jalkaan pelkän pussukan, joka sekin irtosi kuopiessa kakkojen jälkeen. Ari nappasi Tepan syliin ja kantoi kotiin, ettei tassuun vaan mene likaa. Tunnollinen ja Ihana Mieheni lähti Tepan kotiintuomisen jälkeen keräämään kakat pussiin. Töppönen ja kakkapussi päätyivät luonnon sijaan oikeille kierrätyspaikoilleen roskikseen.

Näinhän se meidän koiranomistajien tulisi tehdäkin. Kakat talteen vaan ja kierrätykseen, kuten muutkin roskat.

Tepa ei arista tassua lainkaan tai muuten näytä, että se vaivaisi. Antura ei enää vuoda ja on paremman näköinen. Nyt sitten seuraillaan paraneeko vai paheneeko.



perjantai 22. lokakuuta 2010

Kotiinpaluun ihanuutta...


Olin kolmisen viikkoa Espanjassa opiskelemassa kestopigmentointeja. Se, miksi sinne menin, johtuu siitä, että Suomessa järjestetyt kurssit ovat vain yksi tai kaksipäiväisiä, eikä siinä ajassa oikeasti kerkeä mitään oppimaan.

Sain tämän kolmen viikon aikana tehdä pigmentointeja liukuhihnalta ja olen iloinen siitä, että pääsin tekemään myös uusintakierroksia eli toista pigmentointikertaa (pigmentoinnit tulee aina tehdä kahdesti, jotta jäljestä tulee pysyvämpi). Olen varmasti pigmentoinut kolmen viikon aikana enemmän (kulmia, silmänrajauksia ja huulia), mitä moni Suomessa opiskellut ja jo vuosia työskennellyt pigmentoija.

Matkalle lähtö...

Lähdin siis matkaan lokakuun alussa. Minua hieman jännitti, miten Tepa tulee suhtautumaan poissaolooni. Kyllähän pieni koira jo tajusi, kun matkalaukku kaivettiin esille ja mamma alkoi hääräämään sinne tavaroita, että tässä on nyt jotain meneillään.

Lentokentälle

Tepa tuli mukaan viemään minua lentokentälle. Tyttö oli ihan ihmeissään kun halailin ja höpöttelin sille ja lopulta lähdin kävelemään kohti terminaalia. Tepa jäi autoon katselemaan perääni.
Mitäköhän pienen koiran mielessä liikkui?

Skype

Onneksi on skype. Olisi ollut ihan hirveän kamalaa se, etten olisi nähnyt Tepaa lainkaan kolmeen viikkoon. Minulla oli siis matkalla mukana läppäri, jossa on kiinteänä nettikamera, joten olimme päivittäin Arin kanssa yhteydessä. Ari, suloisena miehenä, nosti pyynnöstäni Tepan kameralle, jotta saatoin nähdä suloisen tyttöni.

Juttelin siis Tepalle netin välityksellä. En usko, että Tepa osasi hahmottaa minua kuvaruudulta, mutta Tepan korvat kyllä hyvinkin reagoivat ääneeni. Samoin kun kutsuin Tepaa, hän meni ihan hämilleen. Mamman ääni kuuluu, mutta mammaa ei näy missään...

Kotiinpaluun Ihanuutta...

Saavuin Suomeen takaisin 22.10 klo 5.30 aamulla. Ari oli minua vastassa lentokentällä. Tepa odotti autossa. Kun pääsin auton vierelle, Tepa istui penkillä ja tuijotti minua. Istuuduin ja Tepa oli jaloissani. Koira värisi, vapisi ja vikisi. Otin Tepan syliin, tyttö painoi päänsä olkaani vasten ja vapisi.

Kun saavuttiin parkkipaikalle niin äkkiä hätäpissalle. Sen jälkeen tuhatta ja sataa kotiin, hihna pois ja sitten se alkoi....

Tepa hyppi, pomppi ihania neliraajapomppujaan ja kierteli liimautuneena jalkojeni ympärillä ympyrää, otti käteni suuhun ja jatkoi kiertämistään. Kiersi ja kiersi, välillä pysähtyi ja katsoi silmiini ja kiersi. Nuolemisesta ei meinannut tulla loppua lainkaan.

Tepa oli kuin liimattu kinttuihini kiinni koko päivän ja illan. Olikohan Tepa luullut, ettei mamma tule enää ikinä takaisin?

Luulen, että tyttö tulee muistamaan koko lopun elämäänsä, että kun matkalaukku otetaan esille, joku lähtee... Mutta seuraavalle matkalle Tepa tulee mukaan. En enää halua jättää tyttöä niin pitkäksi aikaa...


torstai 30. syyskuuta 2010

Rico-Rico-Rico-Rico-Laa


Kaverukset...

Rico tuli pitkästä aikaa käymään kylässä. Nämä kaksihan ovat tunteneet toisensa jo "kotiutumisistaan" lähtien, mini-koirina. Nyt Tepa on pian 7kk ja Rico 6,5kk...


RiehuReetta ja PuuhaPetteri

Tajusin, että minullahan on minikamerassa mahdollisuus kuvata videota, joten otin koirien riehuleikeistä kuvaa... Toivottavasti saan sen liitettyä tähän.




Tässähän ei ole kyse koiratappeluista tai eläinrääkkäyksestä vaan kahden koiran lämpimästä kaveruussuhteesta.

Naisen tuoksu

Kyllä taisi Ricolla hormoonit hyrrätä kun poika teki kaikkensa yritääkseen "päästä pukille". Jouduimme olemaan silmä tarkkana Ricon aloittaessa hurmaamisrituaalit. Lähestymisyrityksiä tuli edestä ja takaa... erilaisia lipomis- ja tönimistyylejä käyttäen.

Juoksuhousut

Ennakoimme Tepan juoksuajan lähestymistä ja kävimme tänään Mustissa ja Mirrissa etsimässä Tepalle juoksuhousuja. Löysimme ihanat pinkit, joissa oli pepun päällä valkoiset röyhelöt. No tämähän tietenkin oli Tinan juttu ehkä enemmän kuin Tepan... mutta jos on kerran pakko panna vaippa, niin miksikäs ei se saisi olla hauska/kaunis. Tämä vaippa on molemia ja istui Tepalle täydellisesti. Kuva juoksuhousuista julkaistaan myöhemmin.

Näillä eväillä mennään jälleen uuteen vaiheeseen, jolloin pikkukoirista alkaa tulla murrosikäisiä niskuroivia otuksia.... Paitsi tietenkin meidän Tepasta, joka on maailman ihanin Pieni Suuri Koira.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Tepan Kauneuspäivät...

Tepan kauneuspäivät!

Tepan kauneuspäivässä harjattiin turkki, pestiin hampaat ja leikattiin kynnet, niinkuin jokaisen arvonsa tuntevan mimmin kauneudenhoitorutiineihin kuuluu...

Märkä Koira...

Tepa kotiutui Arin kanssa mökiltä... haisten mökille... No minä, nirppanokka erinäisille hajuille, panin pesten Tepan...

Lupasin teille Tepan ensimmäisten kotonaoloviikkojen aikana, videokuvata Tepan suihkureissuja, mutta sitä ei olla onnistuttu vielä tekemään, mutta tässä on kuvasarja itse itsensä kuivaavasta koirasta.

Tässä kuvasarjassa näet, kuinka pieni koira taitavasti kuivaa itseään pyyhkeeseen.

Leikkaan... en leikkaa... leikkaan... en leikkaa... leikkaan... en leikkaa... leikkaan...

Tepan kynsienleikkuu käy jo leikiten jos vertaa aikaan muutama kuukausi sitten... Ari otti kuvia viimeisimmästä kynsien leikkuusta... Se sujui jo melkoisen mallikkaasti, mutta myönnettäköön, että vieläkin olisi petraamisen varaa..

Välillä kaikki sujui rauhalliseseti, välillä yritettiin vetää käpälää pois, välillä katsottiin ympärille ikäänkuin etsien parasta, nopeinta ja varminta pakoreittiä... Välillä piti mammaa halita, josko sillä saisi leikkuun loppumaan... ja sitten taas jatkettiin...

Tepa istuu, Tepa makaa, Tepa edestä ja Tepa takaa - kynsienleikkuuprosessi...

Hampaat Harjataan tai sitten ei... Meillä harjataan!

Tepa antaa tosi mukavasti pestä hampaansa... Ostin koirille tarkoitetun hammasharjan, joka pesee samaan aikaan molemmilta puolilta sekä purupinnan. Tepan hammastahnakin on koirille tarkoitettua erikoistahnaa, joka ei ärsytä hajuaistia lainkaan.


Turkki kondikseen...

Jos kerran tytölle turkki annetaan, siitä pitää pitää hyvää huolta. Harjaaminen, kyllä.
Tepasta lähti karvaa 4 harjallista. Karva oli sellaista untuvaista pentukarvan näköistä karvaa... En tiedä oliko se sitä vai jotain aluskarvaa? Joku viisas valaiskoon tästä asiasta kommentilla.

Ensin Tepa luuli, että on kynsien leikkuun aika, mutta rentoutuikin sitten ottamaan vastaan rentoa ja mukavantuntuista harjausta.

Mamma harjaa...


Muna tytön tiellä pitää! Ensikokemuksia kananmunan syömisestä..

Keitimme rasiallisen kananmunia ja ehdotin Arille, että annettaisiin Tepalle muna. Kuorin munan ja annoin sen kokonaisena Tepalle. Voi että, oli hauska katsoa kun Tepa nappas munan suuhunsa ja vei sen pöydän alle (ruokasalin pöydän alla ei ole mattoa, joten suttaamisvaaraa ei siis ollut). Sitten tyttö laski sen suustaan lattialle ja alkoi ihmetellä kananmunaa.

Edestä ja takaa, välillä vähän kuonolla tökäten, ja taas suuhun ja pois, ja tassulla. Aina kun sitä yritti purra, se liikahti eteenpäin. Lopulta tuijotuskisan voitti Tepa!
Ja iski hampaansa kananmunaan.

Ensin lähti valkuainen ja Tepa sai otettua keltuaisen ulos. Sitten syötiin keltuainen ja palattiin takaisin valkuaiseen. Voitko arvata, ettei lattialle jäänyt munan murustakaan kun ne tarkasti lipaistiin parempiin suihin.

Tässä kuvia Tepan kananmunakekkereistä... Katso viimeisetä kuvasta kielen liike...



sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Kysymyksiä ja vastauksia...


Siististi pihalle

Olen tämän viikon lauantaina korjannut lattialta pois Tepan vessan. Tepa ei ole käynyt siinä viikkoon. Meillä oli Arin kanssa deadline, että jos Tepa ei tee paperille perjantaihin mennessä yhtään pissaa, saan korjata vessan pois.

Näin tapahtui. Koko viikon aikana Tepa ei tehnyt kuin yhdet pissat sisälle (nyt perjantaina). Ari oli takki päällä jo lähdössä mökille ja Tepa ilmoitti hädästään.
Ari käski Tepan odottaa ja silloin se pissa sitten tuli.

Nyt sitten minäkin olen kokenut pissan päälle astumisen. Eli astuin paljain jaloin Tepa-lätäkköön. Tepa oli ihan nolo, mutta eihän sille voi mitään jos kerran pissattaa, eikä kukaan viekään ulos, vaikka viesti olikin selvä: kengät ja takki isännällä jo päällä.

Kysymyksiä ja vastauksia...

Kysyin tässä pari päivää sitten Tepalta: "onko sulla pissahätä"? Tepa vastasi vuf ja alkoi pyöriä ympyrää, kuin ilmoittaakseen, että mennään jo. Minua nauratti... eihän toi koira voi osata vastata kysymykseen. Joten kysyin uudelleen: "onko sulla pissahätä"?
Ja taas tyttö vastasi vuf ja alkoi pyöriä ympyrää.

Menin Jonen luo ja sanoin, että lupaatko tehdä sen, mitä Tepa sanoo.... Kundi vastasi, että joo... Mä kysyin taas Tepalta: "onko sulla pissahätä"? ja taas sama juttu.
Joten nakki viuhus ja Jone pääsi viemään Tepaa ulos.

Toinen kysymys, johon Tepa vastaa myös, mutta eri tavalla. Kun kysyn: "haluatko ulos"? Silloin Tepa haukahtaa ja pomppaa tutun neliraaja-tasajalka-pomppunsa ja lähtee ovelle. Tämäkin on testattu muutamaan kertaan. Se on kyllä tosi hauskaa nähdä, miten Tepa tajuaa.

Joskus olen myös kysynyt ruualla, haluatko herkun. Sitten olen laittanut kolme erilaista herkkua riviin ja kysynyt, minkä näistä haluat. Tepa kerää ne kaikki kerralla suuhun, jos vain mahdollista (koon puolesta). Se on vain niin hauskaa..

Kuvassa vasemmalta oikealle: possun korva, poron kylkiluu ja kuivattua maksaa

Hieno Tyttö - Hyvä Tyttö!

Olen pari kertaa leikannut itsekseni (siis ilman Arin kiinnipitoapua) Tepan kynnet. Vaikka alussa sanoin, että en tule sitä tekemään, mutta nyt Tepa antaa ihan nätisti leikata. Nami tulee jokaisen tassun jälkeen. Ja paljon paljon kehuja. Ei enää venkurointia tai huutoa.

Istun hajareisin lattialla ja Tepa on siinä haarojeni välissä ja sitten leikataan tassu kerralla. Joskus voi olla, että Tepa hieman yrittää vetää jalkaansa pois... Hänhän ei ilmiselvästi vieläkään tykkää puuhasta, mutta paremmin menee kuin ikinä aiemmin. Olen tosi iloinen siitä, että se matalalla äänellä huutaminen on loppunut.

Tämä väline ei ole vieläkään Tepan kaveri... kynsienleikkuri...

Hierontaa...

Minulla on ollut tapana hieroa Tepaa joka päivä. Teen sen hellyydenosoituksina. Eli aina kun Tepa tulee luokseni, hieron häntä kyljistä. Kun sitten istun lattialle niin Tepa on jo tottunut siihen että käyn läpi koko koiran. Samalla olen tarkastanut punkit.

Olen huomannut, että Tepa nauttii siitä, että häntä paijaillaan ja kosketellaan. Tepa heittäytyy selälleen ja haluaa masurapsutuksia... ja niitä sitten riittääkin kun suurin osa asiakkaistanikin omistaa koiran ja tykkää Tepaa tervehtiä. Tepa ei pelkää uusia ihmisiä, koska heihin on täytynyt tottua kun mamman vieraat tulevat.
Tässä naamakuva rennosta koirasta...

Rapuja rapuja

Vietimme kuukausi takaperin rapujuhlia mökillä. Koska olen sitä mieltä, että kaikkea pitää saada maistaa, annoin Tepallekin ravun pyrstön. Voi että se oli hyvää! Se oli niin hyvää, että piti salaa käydä ottamassa Arin perkuujätteistä tyhjä ravun kuori ja yrittää viedä se piiloon Tepan "omalle paikalle". Tässä kuvia Tepan rapujuhlista...

Puuhastelua

Ostin jo kauan aikaa sitten Mustista ja Mirristä Tepalle lelun, sellaisen erilaisia ääniä pitävän mustekalan. Mustekala on osoittautunut lempileluksi. Olen ommellut sen kasaan jo kolmasti.
Sitä on niin ihana ravistaa, kun se kilisee ja purra, koska se vinkuu. Lisäksi se vaan on niin iiihanan pehmeä. Pari kertaa Tepa on yrittänyt suolistaa sitä niin, että osa sisusvanusta on lähtenyt, mutta olen tunkenut sisällön takaisin ja ommellut lelun takaisin kiinni.

Mökkireissuja

Tepa nauttii mökillä olosta ja siitä, että se saa Arin kanssa samoilla metsässä. Sain juuri tänään kuulla, että naapurin koira oli tullut meidän tontille ja olivat tutustuneet Tepan kanssa. Ari kertoi, että olivat tulleet hyvin juttuun. Naapurin koira on kolme kertaa Tepan kokoinen ja hyvin rauhallinen. Taitaa meidän Riehu-Reetta saada naapurinkoiran pään pyörälle tempperamentillaan.... tätä seuraamme...


tiistai 31. elokuuta 2010

Metsässä vilkkui, yön ainoa valopilkku



Olimme viikonloppuna mökillä laittamassa paikkoja kuntoon syksyä varten.
Koska illat ovat jo pimeät ja pimeässä liikkuvaa lue: hiippailevaa koiraa on vaikeaa erottaa, päätettiin hankkia Tepalle sellainen pieni ledivalo, jonka voi kiinnittää kaulapantaan.

Led-valo osoittautuikin todella mainioksi, koska vilkkuva valo näytti koiran liikkeet pilkkopimeällä pihalla ja metsässä.

Yritin kameralla saada otettua vilkkuvasta valosta kuvan... mutta se ei oikein onnistunut. Hieman pinkkiä näkyy Tepan turkissa ja se on juuri se vilkkuva valo, joka vilkkui kaikissa sateenkaaren väreissä. Tosi hauska juttu ja suosittelen kaikille. Hankimme sen Mustista ja Mirristä. Valon hinta oli alle 10 euroa.

Tuo pinkki pötkylä kuvassa on vilkkuva ledivalo.
Haukkupanta

Tuossa yläkuvassa kaulassa oleva mustanharmaa mötikkä on haukkupanta.
Sen tarkoitus on hillitä haukkumista.

Mökkinaapurissamme on vanha pariskunta, jotka pelkäävät koiria. Eräällä toisella naapurilla oli kaksi rotwaileria (10 vuotta sitten), jotka saivat juoksennella vapaasti ympäristössä. Erään kerran toinen koirista puraisi vanhan pariskunnan miestä kasvoihin ja purenta mitä ilmeisimminkin aiheutti miehelle trauman ja hän alkoi pelätä koiria.

Tepa on karannut naapuriin ja haukkunut vanhaa pariskuntaa. Rouva oli yrittänyt huitoa Tepaa haravalla kunnes Ari kalsareissansa sai juostua alatontille hakemaan Tepaa. Tämä tapahtui kesällä kun Ari ja Tepa olivat kahdestaan mökillä.

Tepa on pari kertaa tehnyt Arille temput kun Arin silmä on välttänyt... eli Tepa on lähtenyt tutkimusmatkoilleen lähimetsään tai naapuriin. Kerran ylätontille, sivutontille ja kerran alatontille.

Tepalla on ollut ikävä tapa haukkua ja nämä ihmiset ovat pelästyneet, vaikka kyseessä onkin ollut pentukoira, on tainnut menneestä ajasta, ja vapaista puremaherkistä rotikoista jäädä ikävät muistot... Joten ostimme Tepalle haukkupannan hillitsemään haukkumista ja siis vähentämään pelottavuutta. Vaikka Tepa pieni koira onkin, niin siitä lähtee mahtava haukku ja voimakas ääni.

Pantaan laitetaan pullotettua ilmaa, joka antaa kevyen ilmasuihkun koiran haukkuessa. Koiran ei toivottu käytös pysähtyy ja haukkuminen loppuu. Tämä on toiminut Tepalla mainiosti.

Itse käytän sanaa shh - hiljaa! Ja se toimii minun ja Tepan välillä... eikä Tepa minun paikallaollessani oikeastaan lähde mihinkään vaan istuu nököttää katse-etäisyydellä minusta. Ja jos meneekin kauemmaksi, kysyn ääneen: "missä Tepa on?" eikä sitä tarvitse tehdä kuin korkeintaan kahdesti, niin Tepa jolkottaa hymyillen paikalle.

Tepa, Tepaa....


Tepa on niin ihana kun tulee luokse kutsuttaessa Tepa Tepaa..... Tyttö juoksee täysillä luokse ja ihan intona... Se on jotenkin niin suloista... Harmi, että näistä juoksu-syöksy-yhdistelmistä en ole vielä onnistunut ottamaan kuvaa...

torstai 26. elokuuta 2010

Kuslunttu


on nimitys, jonka mieheni antoi Tepalle pian sen jälkeen kun Tepa tuli taloon.

Virkanimi tuli siitä, että Ari oli meidän perheestä aina se, joka astui pissaan. Meillä muilla ei sukat kastuneet kertaakaan. Eli suomennos: me emme koskaan tarkoituksella vältelleet pissaan astumista vaan Arilla vaan oli huono tuuri.

Alussahan laitoimme Tepalle sanomalehden pissapaikaksi, jolle Tepa oppi tosi nopeasti pissimään. Toki vahinkoja sattui ja nämä vahingot paljastuivat Arin astuessa niihin.

Nyt Tepa ei juurikaan pissaa sisään, muutoin kuin pakosti... Paitsi tänään...
Täysin ilman logiikkaa...

Katselin työpöytäni äärestä Tepaa. Luulin, että tyttö aikoo käydä pötkölleen ruokasalin pöydän alle... mutta ei... Tepa pani kyykistyen pöydän viereen parvekkeen oven eteen. Samalla ponkasin ylös kuin nato-ohjus keskeyttämään pissaamista. Tepa ponkas ylös asennosta...
Joskus on tosi vaikeaa ymmärtää koiran käytöstä.

Ei ollut ollut leikkihetki, eikä ruoka-aika, eikä nukkumisen jälkeinen aika ja pissallakin oltiin käyty hieman aikaisemmin. Kuslunttu.

Tepalla on hyvä maku!

Kävin tuossa pari päivää sitten kampaajalla ja pörräsin samalla parissa keskustan kaupassa... Aleksi 13:sta löysin parit, ihanat, karitsan nappaa olevat, ihanan pehmeät, karamelliväriset, sievät nahkahanskat... aivan taivaalliset.

Tultuani kotiin laitoin ostokseni ruokasalin pöydälle ja jätin ne siihen. Iltasella istuin työpöytäni ääressä ja pävitin puhelimitse tulleita asiakasvarauksia nettijärjestelmään... kun katseeni osui parvekkeella hääräirevään Tepaan. Menin katsomaan, mitä ihmettä tyttö touhuu... Kuinkas ollakaan... Minun upouusi ihana, karitsannahkainen, karkkivärinen ihana, unelmien nahkahanska on Tepan nenän edessä raadeltuna.

Voi, mikä riemu siitä syntyi... Tempasin hanskan ja sanoin Tepalla suorat sanat, että mun vehkeisiin ei mennä koskemaan, eikä varsinkaan niitä oteta pöydältä ilman, että minä itse niitä annan. Tepan korvat olivat luimussa ja taisi siinäkohtaa tyttökin ymmärtää, että nyt tuli tehtyä jotain mitä ei olisi pitänyt mennä tekemään... ottamaan mamman hanskaa.

Vaikka täytyy kyllä sanoa, että hyvä maku Tepalla oli, koska hanskat tuoksuivat ihanalta ja tuntuivat vielä ihanammalta... ja värikin oli erinomainen.

Nyt sitten mietinkin, kipasenko ostamaan uudet vai korjaanko nämä raadellut ja muistan Tepaa lämmöllä aina kun pidän niitä käsissä... Taidan kallistua tähän jälkimmäiseen.

Tässä kuvia raadelluista hanskoista.

Kirsikkatomaatti

Minusta on hauska antaa Tepan maistaa uusia makuja. Tepa on jotenkin niin kaikessa niin täysillä mukana kuin kunnon seurakoira konsanaan. Tepa kulkee vierelläni tai perässäni sinne, minne menenkin. Jos laitan ruokaa, Tepakin laittaa.... Jos menen makkariin, Tepakin tulee.... Jos menen työpöytäni ääreen, Tepakin tulee "omalle paikalleen" työpöydän läheisyyteen...

Tein salaattia, johon laitoin kirsikkatomaatteja. Tepa oli mukana salaatin väsäämisessä ja
päätin antaa Tepan maistaa tomaattia. Tyttö otti tomaatin suuhunsa ja rinta kaarella, häntä pystyssä, kantoi sen parvekkeelle ja alkoi ihmetellä sitä.

Ensin piti vähän pelata ja sitten puraista. Voi että, etten taas kerennyt kameran kanssa ottamaan kuvaa ensimmäisestä irvistyksestä. Mutta kyllä tuo koira on niin ilmeikäs, että sydänalasta lämmittää rakkauden liekki kun uuden ilmeen onnistun bongaamaan.

Tässä on hiemaan kuvaa Tepasta ja Tomaatista

Vedä, vedä - riehu riehu

Tepa ei oikein innostu leikkimään kanssani. Tai leikkii "omalla tavallaan"... mutta kaipa mä enemmän olen Tepalle mamma, ruokkija, huoltaja, kouluttaja, auktoriteetti? Meidän leikki on melkein aina jonkinlaista älyhommaa tai koulutusta... Joskus jotain pallonheittoa tai "röhki-possun" kanssa pelleilyä.

Olin aiemmin ostanut Tepalle sellaisen köysi-vetolelun. Innostutin Tepaa riehumaan sen kanssa niin, että pidin itse kiinni toisesta päästä. Yritin samalla valokuvata Tepan uusia hampaita.

Se itse asiassa olikin hauska leikki, koska kuulin Tepan ekaa kertaa kunnolla murisevan. Tepalla on melkoisen ison koiran kumiseva ääni. Taitaa likalla olla hyvä kaikupohja vantterassa varressaan.

Tässä on hammaskuvaa riehuleikin lomasta...

Olen Rakastunut!

Olen rakastunut Tepaan... Tepa on ihana koira... Ilmeikäs... Rauhallinen... Riehuvainen... Älykäs... Tepalla on luonnetta... ja paljon... paljon... paaaaljon ihania ilmeitä.