tiistai 31. elokuuta 2010

Metsässä vilkkui, yön ainoa valopilkku



Olimme viikonloppuna mökillä laittamassa paikkoja kuntoon syksyä varten.
Koska illat ovat jo pimeät ja pimeässä liikkuvaa lue: hiippailevaa koiraa on vaikeaa erottaa, päätettiin hankkia Tepalle sellainen pieni ledivalo, jonka voi kiinnittää kaulapantaan.

Led-valo osoittautuikin todella mainioksi, koska vilkkuva valo näytti koiran liikkeet pilkkopimeällä pihalla ja metsässä.

Yritin kameralla saada otettua vilkkuvasta valosta kuvan... mutta se ei oikein onnistunut. Hieman pinkkiä näkyy Tepan turkissa ja se on juuri se vilkkuva valo, joka vilkkui kaikissa sateenkaaren väreissä. Tosi hauska juttu ja suosittelen kaikille. Hankimme sen Mustista ja Mirristä. Valon hinta oli alle 10 euroa.

Tuo pinkki pötkylä kuvassa on vilkkuva ledivalo.
Haukkupanta

Tuossa yläkuvassa kaulassa oleva mustanharmaa mötikkä on haukkupanta.
Sen tarkoitus on hillitä haukkumista.

Mökkinaapurissamme on vanha pariskunta, jotka pelkäävät koiria. Eräällä toisella naapurilla oli kaksi rotwaileria (10 vuotta sitten), jotka saivat juoksennella vapaasti ympäristössä. Erään kerran toinen koirista puraisi vanhan pariskunnan miestä kasvoihin ja purenta mitä ilmeisimminkin aiheutti miehelle trauman ja hän alkoi pelätä koiria.

Tepa on karannut naapuriin ja haukkunut vanhaa pariskuntaa. Rouva oli yrittänyt huitoa Tepaa haravalla kunnes Ari kalsareissansa sai juostua alatontille hakemaan Tepaa. Tämä tapahtui kesällä kun Ari ja Tepa olivat kahdestaan mökillä.

Tepa on pari kertaa tehnyt Arille temput kun Arin silmä on välttänyt... eli Tepa on lähtenyt tutkimusmatkoilleen lähimetsään tai naapuriin. Kerran ylätontille, sivutontille ja kerran alatontille.

Tepalla on ollut ikävä tapa haukkua ja nämä ihmiset ovat pelästyneet, vaikka kyseessä onkin ollut pentukoira, on tainnut menneestä ajasta, ja vapaista puremaherkistä rotikoista jäädä ikävät muistot... Joten ostimme Tepalle haukkupannan hillitsemään haukkumista ja siis vähentämään pelottavuutta. Vaikka Tepa pieni koira onkin, niin siitä lähtee mahtava haukku ja voimakas ääni.

Pantaan laitetaan pullotettua ilmaa, joka antaa kevyen ilmasuihkun koiran haukkuessa. Koiran ei toivottu käytös pysähtyy ja haukkuminen loppuu. Tämä on toiminut Tepalla mainiosti.

Itse käytän sanaa shh - hiljaa! Ja se toimii minun ja Tepan välillä... eikä Tepa minun paikallaollessani oikeastaan lähde mihinkään vaan istuu nököttää katse-etäisyydellä minusta. Ja jos meneekin kauemmaksi, kysyn ääneen: "missä Tepa on?" eikä sitä tarvitse tehdä kuin korkeintaan kahdesti, niin Tepa jolkottaa hymyillen paikalle.

Tepa, Tepaa....


Tepa on niin ihana kun tulee luokse kutsuttaessa Tepa Tepaa..... Tyttö juoksee täysillä luokse ja ihan intona... Se on jotenkin niin suloista... Harmi, että näistä juoksu-syöksy-yhdistelmistä en ole vielä onnistunut ottamaan kuvaa...

torstai 26. elokuuta 2010

Kuslunttu


on nimitys, jonka mieheni antoi Tepalle pian sen jälkeen kun Tepa tuli taloon.

Virkanimi tuli siitä, että Ari oli meidän perheestä aina se, joka astui pissaan. Meillä muilla ei sukat kastuneet kertaakaan. Eli suomennos: me emme koskaan tarkoituksella vältelleet pissaan astumista vaan Arilla vaan oli huono tuuri.

Alussahan laitoimme Tepalle sanomalehden pissapaikaksi, jolle Tepa oppi tosi nopeasti pissimään. Toki vahinkoja sattui ja nämä vahingot paljastuivat Arin astuessa niihin.

Nyt Tepa ei juurikaan pissaa sisään, muutoin kuin pakosti... Paitsi tänään...
Täysin ilman logiikkaa...

Katselin työpöytäni äärestä Tepaa. Luulin, että tyttö aikoo käydä pötkölleen ruokasalin pöydän alle... mutta ei... Tepa pani kyykistyen pöydän viereen parvekkeen oven eteen. Samalla ponkasin ylös kuin nato-ohjus keskeyttämään pissaamista. Tepa ponkas ylös asennosta...
Joskus on tosi vaikeaa ymmärtää koiran käytöstä.

Ei ollut ollut leikkihetki, eikä ruoka-aika, eikä nukkumisen jälkeinen aika ja pissallakin oltiin käyty hieman aikaisemmin. Kuslunttu.

Tepalla on hyvä maku!

Kävin tuossa pari päivää sitten kampaajalla ja pörräsin samalla parissa keskustan kaupassa... Aleksi 13:sta löysin parit, ihanat, karitsan nappaa olevat, ihanan pehmeät, karamelliväriset, sievät nahkahanskat... aivan taivaalliset.

Tultuani kotiin laitoin ostokseni ruokasalin pöydälle ja jätin ne siihen. Iltasella istuin työpöytäni ääressä ja pävitin puhelimitse tulleita asiakasvarauksia nettijärjestelmään... kun katseeni osui parvekkeella hääräirevään Tepaan. Menin katsomaan, mitä ihmettä tyttö touhuu... Kuinkas ollakaan... Minun upouusi ihana, karitsannahkainen, karkkivärinen ihana, unelmien nahkahanska on Tepan nenän edessä raadeltuna.

Voi, mikä riemu siitä syntyi... Tempasin hanskan ja sanoin Tepalla suorat sanat, että mun vehkeisiin ei mennä koskemaan, eikä varsinkaan niitä oteta pöydältä ilman, että minä itse niitä annan. Tepan korvat olivat luimussa ja taisi siinäkohtaa tyttökin ymmärtää, että nyt tuli tehtyä jotain mitä ei olisi pitänyt mennä tekemään... ottamaan mamman hanskaa.

Vaikka täytyy kyllä sanoa, että hyvä maku Tepalla oli, koska hanskat tuoksuivat ihanalta ja tuntuivat vielä ihanammalta... ja värikin oli erinomainen.

Nyt sitten mietinkin, kipasenko ostamaan uudet vai korjaanko nämä raadellut ja muistan Tepaa lämmöllä aina kun pidän niitä käsissä... Taidan kallistua tähän jälkimmäiseen.

Tässä kuvia raadelluista hanskoista.

Kirsikkatomaatti

Minusta on hauska antaa Tepan maistaa uusia makuja. Tepa on jotenkin niin kaikessa niin täysillä mukana kuin kunnon seurakoira konsanaan. Tepa kulkee vierelläni tai perässäni sinne, minne menenkin. Jos laitan ruokaa, Tepakin laittaa.... Jos menen makkariin, Tepakin tulee.... Jos menen työpöytäni ääreen, Tepakin tulee "omalle paikalleen" työpöydän läheisyyteen...

Tein salaattia, johon laitoin kirsikkatomaatteja. Tepa oli mukana salaatin väsäämisessä ja
päätin antaa Tepan maistaa tomaattia. Tyttö otti tomaatin suuhunsa ja rinta kaarella, häntä pystyssä, kantoi sen parvekkeelle ja alkoi ihmetellä sitä.

Ensin piti vähän pelata ja sitten puraista. Voi että, etten taas kerennyt kameran kanssa ottamaan kuvaa ensimmäisestä irvistyksestä. Mutta kyllä tuo koira on niin ilmeikäs, että sydänalasta lämmittää rakkauden liekki kun uuden ilmeen onnistun bongaamaan.

Tässä on hiemaan kuvaa Tepasta ja Tomaatista

Vedä, vedä - riehu riehu

Tepa ei oikein innostu leikkimään kanssani. Tai leikkii "omalla tavallaan"... mutta kaipa mä enemmän olen Tepalle mamma, ruokkija, huoltaja, kouluttaja, auktoriteetti? Meidän leikki on melkein aina jonkinlaista älyhommaa tai koulutusta... Joskus jotain pallonheittoa tai "röhki-possun" kanssa pelleilyä.

Olin aiemmin ostanut Tepalle sellaisen köysi-vetolelun. Innostutin Tepaa riehumaan sen kanssa niin, että pidin itse kiinni toisesta päästä. Yritin samalla valokuvata Tepan uusia hampaita.

Se itse asiassa olikin hauska leikki, koska kuulin Tepan ekaa kertaa kunnolla murisevan. Tepalla on melkoisen ison koiran kumiseva ääni. Taitaa likalla olla hyvä kaikupohja vantterassa varressaan.

Tässä on hammaskuvaa riehuleikin lomasta...

Olen Rakastunut!

Olen rakastunut Tepaan... Tepa on ihana koira... Ilmeikäs... Rauhallinen... Riehuvainen... Älykäs... Tepalla on luonnetta... ja paljon... paljon... paaaaljon ihania ilmeitä.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Hampaidenvaihtoviikot


Hampaidenvaihtoviikot....

Olin surullinen kun en ollut onnistunut bongaamaan yhtään Tepan irronneista etuhampaista. Ne on varmaan menneet luiden pureskelun mukana massuun ja sieltä luonnollista poistumaa hyväksikäyttäen kakkapussin kautta ekojärjestelmään...

Nyt meillä on vaihtumassa kulmahampaat. Hihkuin onnesta kun onnistuin bongaamaan ensimmäisen heiluvan hampaan ja lopulta se löytyi lattialta. Tänään otin toisen hampaista irti kun Tepa riehui Jonen kanssa ja toinen heiluvista alahampaista taittui sivuttain ja ikenestä tuli verta. Nappasin vinottain olevan hampaan paperilla irti. Olen myt siis onnistunut saamaan molemmat alakulmahampaat talteen.

Nyt Tepa taas pystyy syömään luita.

Ylhäällä on vauvahampaat vielä tiukasti kiinni, vaikka uusien hampaiden nököt onkin jo näkyvissä. Nyt siis seuraan, ettei uudet ala kasvamaan mitenkään väärin ja että vauvahampaat lähtisivät irti. Kuvassa siis Tepan alakulmahampaat.
Ja tässä taas ihan upouudet ja söpöiset hampaiden nököiset alut... (näet suurempana kun klikkaat kuvaa)

Puolikuristava

Olemme opettaneet Tepaa kulkemaan rinnalla. Tuntuu, että Tepa on jästipää...
Eli kun Tepa alkaa vetää, pysähdyn ja Tepa istahtaa alas. Kun hihna on löysä, lähdemme taas liikkeelle. Heti kun Tepa vetää jälleen, pysähdyn ja matka jatkuu taas kun Tepa on rauhottunut. Pääsemme eteenpäin hyvin hitaasti ja varmasti. Välillä Tepa tuskastuu ja vinkuu, että mennään jo, mennään jo....

Kävin lauantaina Mustissa ja Mirrissä Arin kanssa ostamassa Tepalle puolikuristavan pannan. Se tuntuu toimivan hyvin. Ketju ilmoittaa, milloin hihna alkaa kiristyä ja Tepalle se taitaa olla merkki, että kaulapanta tiukentuu.

Välillä kyllä tuntuu, että se on enemmän hinuri kuin koira... Olisko noin pienestä jo taakanvetoskaboihin? Kaipa jästipäätkin oppivat, mutta vaativat enemmän aikaa...? Ei, oikeasti en usko tuohon. Tepa on todella nopeasti oppivaa sorttia ja haluan uskoa, että kaikkiin juttuihin löytyy ratkaisu.

Tässä on Tepan uusi panta. Olisin halunnut pinkin, mutta se oli liian iso.

Arttu, uusi koirakaveri

Tapasin sattumalta tänään lenkillä asiakkaani, joka oli ulkoiluttamassa Arttua, suurikokoista koiraansa (rotua en muista).

Tepa haukkui ja nosti koko selän mittaisen irokeesinsä pystyyn. Jäimme juttelemaan ja Tepa pääsi tutustumaan Arttuun. Haukkuminen loppui ja irokeesi palasi ruotuun...

Arttu on jo 7-vuotias rauhallinen kaveri, Tepa taas 5kk vanha vouhottaja-tankkeri, joka pomppimalla ja haukkumalla yritti saada Arttua leikkimään. Arttu vaan katseli, että tossa se Tepa pomppii ja sitten se pomppii tuolla ja taas tuolla ja sitten vielä tuolla. Mihin se nyt hävis... ai haistelee mun pyllyä... Tepa pörräs Artun ympärillä kuin superpallo pomppien ylös alas ja haukkuen ja nuuhkien.

Olis se kiva, jos Tepalla olisi enemmän kavereita. Uskon, että tuo haukkuminenkin helpottaisi kun Tepa tajuais, ettei kavereita tarvii pelätä. Vaikka kyllähän Tepa kieltoa tottelee, mutta muisti vaan on aika lyhyt, eli kielto ei kauaa mielessä pysy.

Maistiaisia

Tepa on mieltynyt viinirypäleisiin... Olemme pari kertaa antaneet Tepan maistaa rypälettä.
Nooh... ensin sillä pelataan. Sitä heitellään ja tassuilla ohjaillaan, etuhampailla otetaan kiinni ja taas heitellään. Tänään kuitenkin onnistuimme nappaamaan syömisestä ja Tepan ilmeistä kuvaa...
So enjoy...