perjantai 15. heinäkuuta 2011

Rokotuksia ja juustoa

Kävin Tepan kanssa eläinlääkärillä hakemassa rokotukset. Nyt ne on jälleen kunnossa...

Tykkäsin, kun Malmin Apexista lähetettiin kirje Tepalle. Minusta se oli tosi hauskaa.... Tepan eka kirje.
Kirjeessä muistutettiin Tepaa kertomaan omistajille rokotuksista, että ne tulisi käydä hakemassa. Minusta tällaisen muistutuskirjeen lähettäminen on erinomaista palvelua, koska hektisessä yrittäjän elämässä tällaiset asiat bruukkaa unohtua.

Hieman ensin jännitin odotushuoneessa mahdollisesti oleviin muihin koiriin kohdistuvaa reagointia, mutta Tepa pärjäsi tosi ihanasti. Vähän yritti haukahtaa ja pitää matalaa ölinää, ikäänkuin herättääkseen muiden koirien huomiota. Tepa on vaan niin ihana. Minun ei tarvinnut edes käskeä Tepaa istuutumaan jalkoihini vaan tyttö teki sen automaattisesti. Käänsin Tepan selkä muihin koiriin päin ja komensin maahan. Kauniistihan tuo tottelee, mutta muisti vaan on kovin lyhyt, eli heti kun kuului jokin räpsähdys, Tepa ponkaisi pystyyn... Ja taas komensin istumaan ja maahan, niin ja käänsin koiran.

Meidän ei tarvinnut kauaa odottaa vaan pääsimme nopsasti lääkärille. 

Kuono kiinni

Lääkäri tutki Tepan joka puolelta, paineli vatsaa ja kylkiä ja kokeili lonkat ja polvet, takajalat ja etujalat. Kurkkasi myös suuhun... Nooh... mamma on ehkä vähän huonosti pessyt tytön hampaat kun sinne oli hammaskiveä tullut etuhampaiden taakse alas. Sanoin Tepalle, että nyt aletaankin pesemään useammin hampaita.

Lääkäri käski minun ottaa Tepaa kuonosta kiinni, että kuono pysyisi kiinni, eikä Tepa pääsisi läähättämään. Lääkäri kuunteli keuhkot. Kaikki hyvin!

Piikki ja sen kaverit

Tepalle pistetiin kaksi rokotusta, jotka pitivät sisällään: penikkatauti- ja tarttuvamaksatulehdusrokotukset, kennelyskärokotus, parvorokotus ja raivotautirokotus.

Lääkäri sanoi, että rabies-rokotus saattaa kutittaa hetken... Tepalle ei ole tullut mitään oireita aikaisemmasta rokotuskerrasta, joten pantiin nyt sitten kaikki piikit kerralla kuntoon. Tällä kertaa tuntui tyttöä hieman kutittelevan niskavillasta.

Reipas koira

Kyllä täyty sanoa, että Tepa on tosi reipas koira. Se ottaa tilanteet sellaisena kuin ne tulee. Ei pane hanttiin, eikä yritä karkuun vaan on vaan siinä pöydällä, otsa mamma rintaa vasten nojaten. Kiltisti odottaa, että homma on ohi ja sitten elämä jatkuu ihan normaalina. Sitä ei paljoa rokotuksetkaan kaivelleet. 

Juustopala on herkku

Illalla olikin Tepan ja mamman herkkuhetki. Tepa on hyvin perso juustolle. Tyttö on valmis tekemään vaikka mitä temppuja juustoa saadakseen. Antaa tassua - oikeaa ja vasenta, istuu, makaa, kierii, nousee takajaloille tanssimaan, pomppii kahdella takajalall ja mikä  parasta, tekee mangustit eli istuu etujalat ilmassa pelkkien takajalkojen päällä. Se on kyllä asento, joka ei varmasti ole tälle rodulle tyypillinen... Eihän Tepa mikään sirkuskoira ole... Mutta juustonseisojaksi tai juustokoiraksi sitä kyllä pian voisi alkaa kutsua. Alla olevassa kuvassa Tepa ei syö juustoa, vaan maissia...


Minä olen oikeasti onnellinen koiranomistaja!


sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Peurakoira Tepa

Heipä Hei Lukija...

Aikaa on vierähtänyt, työkiireiden (sesongin) takia, edellisestä blogikirjoituksesta. Tänään päätin kirjoittaa pätkän viikonlopustamme ja Tepan seikkailuista.

Menneenä viikonloppuna Tepa kohtasi monia uusia juttuja.

Seurakoirasta Peurakoiraksi

Olimme mieheni kanssa sisällä mökissä kun yhtäkkiä alkoi Tepan haukunta. Katsoimme ikkunasta, mitä ihmettä se tyttö siellä möykkää. Alatiellä seisoi peura. Tepa ja peura katselivat toisiaan ja Tepa haukkui. Peura säntäsi pakoon ja Tepa säntäsi peuran perään.

Juoksimme ulos ja huutelimme Tepaa takaisin... Tepa palasi hienosti kutsusta... Häntä terhakkaasti pystyssä, yhtä pystyssä kuin peuran perään ampaistessaan. Kehuttiin tyttöä kovin...



Saku Sammakko yöllisellä reissullaan...

Ilalla päätimme jäädä istuskelemaan lämpimään iltaan, joimme lasit punaviiniä ja nautiskelimme hiljaisesta kesäyöstä. Yhtäkkiä Tepa alkoi sätkiä ja pomppia. Pomppi kohden, pomppi pois. Sanoin Arille, että nyt Tepalla on jotain meneillään. Oli jo myöhä ja pimeää, ettemme pöydän äärestä nähneet, mistä on kyse. Minä arkajalkana pyysin Aria menemään katsomaan mikä siellä Tepaa pomputtaa... Ari totesi, että sammakko. 

Sammakko ampaisi pomppien matkaan ja Tepa perässä. Sammakko pomppi talon alle ja Tepa jäi pörräämään verkon eteen (olemme sulkeneet koirilta pääsyn talon alle kevyellä koriste-verkkoaidalla). Tepa alkoi nuuskuttaa maata. Otti hajun lähtöpaikasta ja seurasi jälkiä talon editse paikkaan, josta sammakko meni talon alle. Tepa nokkelana tyttönä pinkaisi talon toiselle puolelle, mutta ilmeisesti sammakko jäikin talon alle eikä ollut poistunut talon alta pakosalle metsään.



Hauskaa seurata Tepaa

Tepaa on vaan niin hauska seurata.  Annoimme Tepalle maistiaiseksi keitettyä uutta pottua. Tepa tykkäsi ihan tavattomasti uudesta mausta. Annoimme myös maistaa maissia. Sekin tuntui olevan hyvää. Tänään vaan totesin, että ehkä Tepan vatsa ei niinkään tykännyt uusista mauista.



Metsäkakka

Tepa on hieno koira! Pidän erityisesti siitä, että Tepa ei koskaan kakkaa pihalle, vaan mökillä aina menee metsään kakkimaan. Olemme pyrkineet kakattamaan Tepaa täällä kotonakin metsän/metsikön/puskan juureen, josta keräämme kakat pois, ettei kukaan vaan pääse astumaan niihin.

PupuJussikat PupuJussikat ne lystikkäitä on...

mutta onneksi Tepa ei Jussikkaa aamulla nähnyt!... Olin aamukaffella, tuttuun tapaani, verannan rappusilla, Tepa jaloissa. Rapsuttelin Tepaa ja tepa kelli auringonpaisteessa silmät ummessa nauttien rapsutteluista. Huomasin, että oikealla takana säntäsi pupu vauhtiin. Ajattelin, että onneksi Tepa ei huomannut sitä, koska todennäköisesti tyttö olisi jälleen ampaissut matkaan.


Tontille ei asiaa...

En tiedä miten on mahdollista, mutta meidän Ari on ilmeisesti näyttänyt Tepalle tontin rajat. Tyttö pysyttelee tosi asiallisesti tonttimme rajojen sisäpuolella. Tepa ei juurikaan pingo enää naapurin puolelle, niinkuin ensimmäisenä pentukesänään (viimekesä). Nyt kaikki sujuu taitten sääntöjen mukaan. Toki tyttö kertoo meille, mikäli auto lähestyy, tai jossain kuuluu haukuntaa tai ääniä. Matala wuf.... sanoo, että tuolla on jotakin, mistä kannattaisi "mamman" ja Arin olla varuillaan. Ja mehän ollaan...

Lisähenkilökuntaa...

Toivon saavani lisää henkilökuntaa, jotta voisin vapauttaa enemmän aikaani olemaan Tepan kanssa. Tuntuu, että tyttö on "mini-me"... aina kun olen vapaana. Tepa kulkee perässäni joka huoneeseen, jos istahdan, tyttö tulee jalkoihini pörräämään. Jos nukun, nukkuu Tepakin vuoteen vieressä. Kun lähden töihin, tyttö on viimeisenä saattamassa ja ensimmäisenä vastassa. Onneksi työni luonne on sellainen, että Tepakin pääsee kesken päivääkin tervehtimään. Ari on niin suloinen, että tuo Tepaa hoitolan ulkopuolelle, jossa pääsen tyttöä halimaan...