Peevelin Palkeenkieli!
Eilen ulkoa tullessa, huomattiin, että rappuun sekä eteiseemme jäi verijälkiä. Aloimme tutkia, mistä kohtaa verta oikeen vuotaa.
Tepan käytöksessä ei ollut mitään poikkeavaa, joten päätin tarkastaa tassut. Löysin vasemmasta takatassusta, varpaan anturasta n. 4mm pitkän haavan.
Haava ei ollut suora, vaan se oli ikäänkuin palkeenkieli. Verta siitä ei valunut, mutta kun sillä astui, niin verijälki jäi ja tassun karvoihinkin oli verta jäänyt.
Koiran kotilääkäri
Olin ostanut Espanjasta, suomalaisesta kirjakaupasta pari koirakirjaa. Toinen niistä on nimeltään koiran kotilääkäri. Ari alkoi etsiä sieltä tietoa anturan haavoista ja minä päätin soittaa Kristiinalle ja kysyä häneltä nopeat neuvoa-antavat...
Kristiinalta tulikin hyvät vinkit, jotka olivat kutakuinkin samat kuin kirjassa, joten kaivelin puhdistusaineet, salvat ja siteet esille.
Tepa on niiiiiiin kiltti!
Sitä Tepa oikeesti on. Otin tytön jalkojeni väliin ja aloin tutkia tassua ja haavaa. Alussahan Tepalla oli trauma, itku-potku-raivari eli koirankielellä ulina-rimpuilu-mölinä trauma, joka kerta kun tytön otti syliin, tassusta piti kiinni tai oli ajatus siitä, että kynnet leikattaisiin. Nykyään tassujen tarkastus on ihan vaivatonta.
Eli nappasin tassusta kiinni, otin valokuvia (tietenkin) ja puhdistin desifiointiaineella haavan. Päälle laitoimme steriilin sidetaitoksen ja ideaalisiteellä kiinni Tepan jalkaan. Paketista tuli näin amatöörimäisesti, ekaa kertaa pappia kyydissä-toimien, ihan mukiinmenevä. Tämä mun lääkintämieheni tosin naureskeli pitkänmalliselle pötkylälleni, mutta ajoipahan tuo asian.
Kuva Tepan töppösestä...
Illalla pisulle mentäessä laitoimme pussin teipillä siteen päälle. Kaikki sujuikin siihen asti ihan hyvin kunnes Tepa tarpeittensa jälkeen kuopi maata. Töppönen sideharsoineen lähti kuin Ellun kana lentoon, konsanaan.
Ei muuta kuin uudelleen puhdistus ja bepanthen voidetta yöksi ja punkkaan.
Aamutöppönen
Ari lähti aamulla Tepaa viemään pisulle ja laittoi jalkaan pelkän pussukan, joka sekin irtosi kuopiessa kakkojen jälkeen. Ari nappasi Tepan syliin ja kantoi kotiin, ettei tassuun vaan mene likaa. Tunnollinen ja Ihana Mieheni lähti Tepan kotiintuomisen jälkeen keräämään kakat pussiin. Töppönen ja kakkapussi päätyivät luonnon sijaan oikeille kierrätyspaikoilleen roskikseen.
Näinhän se meidän koiranomistajien tulisi tehdäkin. Kakat talteen vaan ja kierrätykseen, kuten muutkin roskat.
Tepa ei arista tassua lainkaan tai muuten näytä, että se vaivaisi. Antura ei enää vuoda ja on paremman näköinen. Nyt sitten seuraillaan paraneeko vai paheneeko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti