lauantai 25. joulukuuta 2010

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki...


JouluGourmet

Tämän totesin kun katselin Tepan vetäsevän joulugourmeensa muutamassa hetkessä vatsaansa.
Oi, mitä ihanuutta! Oi, mitä makuja! Oi, sitä onnea!

Kun kävin kaupassa ostamassa jouluruokia, piipahdin samalla koiranruoka-hyllykön välissä tutkailemassa, mitä sieltä löytyy...

No sieltähän löytyi... joululahjaksi vinkulelu ja vetonyöri.

Molemmat ovat osoittautuneet mieluisiksi. Vinkulelu ehkä siksi, että se päästää äänen sekä sitä puristettaessa että päästettäessä.

Koirana Kulinaristi

Voiko noin edes sanoa? Voi.... Tepa, kuten varmaan muutkin göötit, tykkäävät herkuista. Tepan suurta herkkua on juusto. Se vetää vertoja esim. nakille.

Olemme uskollisesti syöttäneet tepalle ihan oikeata ja kunnon Royal Canin kuivaruokaa eli pipanoita. Niistä koostuu Tepan jokainen ateria. Niihin on sitten vaihtelevasti lisätty vähärasvaista raejuustoa, koiranmakkaraa tai lihaa. Jonkin verran olen antanut maistaa kotiruokaa, mutta hyvin vähän.

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki...


Aivan - Tepa sai siis oman gourmet-ateriansa. Ostin sellaisen valmiin koirien liha-aterian. Katoin sen kauniisti ja asetin katelautaselle, kuten meille muillekin.

Ruoan katoaminen lautaselta tapahtui hetkessä. Se taisi olla vaan niin hyvää! Ja mamma kun oli noussut ruokapöydästä (Tepa on olohuoneessa kun me syömme, eikä siis notku pöydän vieressä), tuli tyttö kiittämään. Silmät kirkkaana - suoraan silmiini tapittaen, suu hymyssä ja nenä ihanan kosteana.





Tepa ja Ninni

Tepa ja Ninni...

Mieheni tytär kävi tyttärensä kanssa meillä kylässä tuossa vajaa pari viikkoa sitten.

Oli niin jännää nähdä, miten Tepa tulee pikkutytön kanssa toimeen. No tulihan Tepa.

Joskus tuntuu siltä, että Tepa on ikäistään vanhempi, maltillinen koira. Tepa ei kauheesti vouhota. Se istuu kun sille sanoo istu. Tepa tulee luokse nätisti kun kutsutaan. Odottaa jos käskee odottamaan. Tai kun puin sille töppöset, ei Tepa siitä tykännyt, mutta antoi pukea ne. Kun taas puin takin, häntä taipui alas ja korvat myös, mutta rimpuilua ei ollut ollenkaan. Ruoan saa ottaa pois nenän alta, ja Tepa vaan katsoo - oho mun ruoka lähti.

Tästä maltillisuudesta oli kovasti hyötyä Ninnin kanssa. Tyttö kosketteli reilun yksivuotiaan pienen tytön kosketuksella (läts läts) ja halusi suukottaa ja halia Tepaa. Tepa vaan oli tai sitten lähti pois jos kävi liian tuttavalliseksi. Harmi vaan, että Ninni käy meillä niin kovin harvoin.

Olen tosi iloinen Tepasta!

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Joulukuun pakkaset ja Tepan töppöset


Joulukuun pakkaset ja Tepan töppöset

Kyllä ihmistä on koetellut nämä karmeat pakkaset, saatika sitten koiraa...

Tepan Töppöset

Kävimme Mustista ja Mirristä ostamassa Tepalle töppöset.
Töppöset on väriltään mustat ja ne suljetaan tarranauhalla. Nämä ovat hyvin lämpöä pitävät, niin ainakin sanoivat.

Tepa ei erityisemmin niistä tykännyt, jonka voit nähdä oheisesta videosta korvien luimusta ja kävelytyylistä. Tepa selkeästi nolosteli niitä eikä varmaankaan nauruni yhtään nolostelua helpottanut.



Hurtan toppatakki

Ostettiin Tepalle myös Hurtan toppatakki. Takki on tietenkin punainen ja siinä on erinomaiset heijastimet. Kauluksessa on harmaa karva sekä kiristysnyöri, jolla voi säätää kaula-aukon kireyttä. Takki näyttää erittäin hyvältä ja on äärimmäisen käytännöllinen, koska se suljetaan selästä, eli kiinnityslukko tulee alhaalta ylöspäin ja jää selkään.

Olin katsellut eri nettikaupoista Tepalle toppista, mutta suurin osa niistä on olleet mahasta suljettavaa mallia. Tepa ei tykkää sylitellä, joten helpommalla pääsee kun koiran voi pukea seisaalleen, eikä ottamalla sitä syliin.

Toppatakki oli hyvä hankinta, koska Tepa on matalaraajainen koira, hankaa masu koko ajan lumeen.

Näillä pakkasilla jäätyy ajatuskin saatika koiran tassut.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Tepa Taakanvetäjä...


Tepa Taakanvetäjä...

Tepa on kova tyttö vetämään... Ajattelin, että se varmasti, vantterana koirana, pärjäisi hyvin taakanvetokilpailuissa.

Vetäminen on asia, johon halusin puuttua, koska talvella varsinkin on tylsää jos koira vetää kuin hinuri.

Siirryimme tavallisesta pannasta puolikuristavaan pantaan. Se ei auttanut, koska pannan piti olla sen verran suuri, että se mahtui Tepan pään läpi. No kun se mahtui pään läpi niin se ei sitten kuitenkaan aiheuttanut tarpeeksi kiristyksen tunnetta kaulaan, vaan oli löysä.

Kävimme Mustista ja Mirristä ostamassa täyskuristavan pannan. Siitä ei ollut mitään hyötyä. Tepa veti ja veti kuristavasta pannasta huolimatta ja toiseksi ne olivat Tepan kokoiselle koiralle kuitenkin liian pitkiä.

Kun Tepaa ulkoilutti, tuli kaikki lihakset kipeiksi kun piti jännittää kättä, pakaroita, hihnaa, äänihuulia ja hermoja, jotta pystyisi pitämään vetämistä edes vähän kurissa.

Päätimme lopulta hankkia kuonopannan.

Kuonopanta

Kuonopanta on toiminut meillä moitteettomasti. Tepa kävelee vierellä tosi nätisti ja on helposti ohjattavissa. Lisäksi hihnaräyhääminen on vähentynyt huomattavasti.

Nyt olemme käyttäneet tätä jo tovin ja olemme erittäin tyytyväisiä.

Aluksi toki Tepalla oli tottumista. Ensin Tepa yritti ottaa kuonon päältä kulkevan hihnan etutassuillaan vetämällä irti. Pari kertaa tyttö siinä onnistuikin, kunnes huomasin, että Arilla ja Jonella oli panta liian löysällä. Nyt kun panta on tarpeeksi tiukka, ei tällaista ongelmaa enää ole. Toki välillä Tepa yrittää hieroa kuonoa hankeen ja otaksun, että kuonon yli menevä hihna ei tunnu kivalta... Ei varmaankaan, mutta panta on silti äärettömän tehokas on meillä toiminut.

Käytämme sitä toistaiseksi, kunnes oppi on mennyt perille, että seuraa tarkoittaa sitä, että silloin kuljetaan yhdessä eikä niin, että minä seuraan itsepäistä, vetävää koiraa. Minähän se tahdin määrääjä olen, eikä koira.