perjantai 30. heinäkuuta 2010

Pitkästi ja Pätkästi



Hui tätä hulinaa!

Kesä on mennyt hurjaa vauhtia eikä blogien päivityksiä ole tapahtunut. Hyi minua, laiska kirjoittaja!

Tepa kasvaa ja kaunistuu, nartusta ei kai voi sanoa, että komistuu? Tyttö on nopeasti oppivaista sorttia... Perusasiat alkaa olla hallussa, istu, maahan, tänne, odota, tassu jne.

Ylläolevassa kuvassa testataan Tepan uutta, pinkkiä lippistä...


Ensimmäinen herätys

Tänä aamuna Tepa ensimmäisen kerran kävi herättämässä minut klo 9.15 ja pyysi ulos.
Pissaa ei ollut paperilla eikä kakkaa lattialla.

Pomppasin shortseihin, paitaan ja lipsukkaisiin ja painelin tytön kanssa pihalle. Tepa hienosti hinas itsensä, vauhdilla pissa- ja kakkapaikalleen tapeilleen. Siis hinas.... veti kuin viimeistä päivää.

Olen yrittänyt opettaa Tepaa siihen, että talon eteen ei tehdä tarpeita (ainakaan isoja) vaan vauhti on sen verran kova, että keretään kauemmaksi, ulos piha-alueelta.

Lämpimän sään rasittama, veltto Tepa...


Hieno pissa ja salamakakka

Olen kehunut Tepaa hienoista pissoista aina kun hän ne ulos on tehnyt. Monesti kun asiakkaiden välillä käymme pikapissalla - sanoin Tepalle: "Tee hieno pissa" ja Tepa tekee. Olen myös pannut merkille, että Tepaa ei kauaa tarvitse houkuttaa kakkojen tekemiseen... Ne tulevat automaattisesti toisen valotolpan luona n. 30 metriä pissojen jälkeen. Eikö olekin nopeaa ja täsmällistä.


Luita ja kaluamista

Olen ostanut Tepalle luita. Huomasin, että huonekalujen jalkojen satunnainenkin pureminen lakkasi saman tien kun ostin ensimmäisen naudan nilkan. Luut ovat myös kivoja kun niiden syömiseen tarvitsee nähdä vaivaa. Tuollainen kupissa oleva nappula ei haasta yhtään, se on niin vaivatonta... Kuvassa on savuporoa.


Hampaat vaihtuu...

Olen innokkaasti seurannut hampaiden vaihtumista. Nyt on edessä uusi kalusto, rivi vitivalkoisia, suloisia koiran hampaita. Seuraan nyt kulmahampaiden tuloa, että tulevat ja tulevat oikein...

Tässä kuva Tepan uusista leegoista...

Älypelit

Ostin n. kuukausi sitten Tepalle älypelin, jossa täytyy siirrellä laattoja, jotta voisi saada namin. Peli on tullut jo liian helpoksi. Eli kerran kun Tepa tajusi, että palikkaa voi siirtää tassulla tai kuonolla ja nami tulee esiin, ei pelistä enää muuta iloa ole kuin ottaa aikaa, kuinka nopeasti Tepa sen ratkaiseen ja kirjata ylös oma ennätys... eli ei mitään järkeä tehdä yllämainittua tilastoa.


Stadin tunnelmaa

Olin Tepan kanssa Helsingin vilinässä ensimmäistä kertaa tämän viikon torstaina ja seuraavan kerran perjantaina. Kävimme samalla tapaamassa kahta koirakaveria.

Harmi, etten ottanut kameraa mukaan, mutta en aluksi tiennyt, että paikalla olisi koiria. Tapasimme tiibetinspanjelinartun ja puudeliuroksen. Puudeliuros oli niin vanha, ettei sillä ollut enää hampaita ja oli olemukseltaan hidas. Tiibetinspanjelinarttu ei taas pitänyt vouhottaja-Tepasta laisinkaan ja näytteli Tepalle hampaita Tepan tehdessä tuttavuutta.

Ensin ajattelin, että se puree Tepaa kun Tepa niin sinnikkäästi yritti haastaa leikkiin. Tepa oli vantterampi sekä kooltaan suurempi kuin kumpikaan näistä koirista. Kummasti Tepa vetäytyi hampaitaan näyttävästä nartusta, joten ajattelin, että on hienoa, että voitiin koirat tavata ja Tepa oppii samalla ymmärtämään koirien kieltä.

Olen myös pyrkinyt ottamaan Tepaa mukaan erilaisiin paikkoihin, jotta Tepa tottuisi uusiin juttuihin ja olemaan pelkäämättä vieraissa paikoissa. Tepa siis seuraa mukanani kaikkiin niihin paikkoihin, johon koiran vain voi ottaa.


Arki alkaa

Kesäaikana eli sesonkiaikana en ole pitänyt lomaa, ainoastaan nauttinut pidennetyistä viikonlopuista. Joten siitäkin syystä kirjoittelu on jäänyt vähemmälle.

Nyt palataan arkeen ja elämä tasoittuu normaaliksi, joten päivityksiäkin tulee jälleen tiiviimpään tahtiin.

Nyt Mökille....





tiistai 13. heinäkuuta 2010

Voi YrjölänPuuro!


Terveisiä mökiltä!

Olen kiitollinen siitä, että saatiin perheen kanssa viettää minilomaa eli pidennettyä viikonloppua ja nauttia ihanasta kesäsäästä! Olimme siis mökillä koko revohka...

Savustettu Poron nilkka
Kävin ennen mökkireissua Mustissa ja Mirrissä ostamassa Tepalle ruokia ja puruluita.
Tytölle on jo kasvanut uudet etuhampaat, kirkkaanvalkoiset ja suuhun suurehkot, mutta...
ah, niin ihanat!

Huomaan, että pureminen helpottuu kun puruluun tilalle on ostanut ihan oikeaa lihaisaa luuta, jota voi kaluta. Tepa on kalunnut nilkkaa mitä ihmeellisemmissä asennoissa ja erittäin tehokkaasti. Olin yllättynyt siitä, miten alkukantainen tällainen "seurakoira" voikaan olla kun luun antaa. Silmät seisoo päässä ja niissä on "hullun kiilto"... Onneksi sitä ei ärjyen puolusteta, vaan luun voi käydä ottamassa pois kesken syömisen. Samalla muiden asioiden pureminen on huomattavasti vähentynyt.

Kylmää Kaivovettä...

Mökillä lämpötila kohosi reippaasti yli 30 asteen. Päätimme kastella Tepaa, jotta tytön olo helpottuisi. Kaadoimme kaivovettä Tepan päälle ja hieroimme sen turkkiin. Punkit saivat kyytiä ja hiki myös. Koko ajan piti huolehtia, että Tepalla oli kupissa vettä ja välillä hemmoteltiin Tepaa... Ah niin herkullisella... piimällä.''

Voi Yrjölän Puuro!

Kävin tänään ensimmäistä kertaa paikallisessa koirapuistossa.
Kokemus oli sangen epämiellyttävä. Puistossa oli nainen, joka kertoi koiransa olevan niin hyvin koulutettu ja ihana... ja kuinka meidän Tepa oli niin aggressiivinen ja huonosti käyttäytyvä.

Tepa kyllä haukkui ja oli jalkojeni välissä arkana. Yritti käydä haistelemassa toisen koiran periä, mutta sai osakseen aggressiivisen purkauksen ja palasi jalkojeni väliin. Koko ajan tuon koiranomistajan suu kävi täyttyen itsensä kehumisesta ongelmakoiransa kouluttajana (tämän koiran ongelma oli aggressiivisuus toisia koiria kohtaan ja arkuutena ihmisiä kohtaan) ja tähän tämä naisomistaja oli siis perehtynyt.

Hän myös kertoi, kuinka hänellä oli alussa samanlaisia ongelmia koiransa kanssa, kuin minulla Tepan. Minä en ollenkaan ole tajunnut, että minulla olisi mitään ongelmaa Tepan kanssa. Tepa on vasta neljä kuukautta vanha ja osaa peruskäskyt. Eikä minua hävetä se ollenkaan... Päinvastoin. Tepa on välkky koira ja tottelee kun kiellän menemästä toisen luo, minusta on luonnollista, että koirat ottavat toisiinsa kontaktia. Tepa ei ole aggressiivinen, vaan arka ja toisaalta utelias ja tarvitsee rohkaisua uusissa tilanteissa.

Minusta oli tosi noloa, että koirapuistossa minun koirastani tulikin öykkäri. Lisäksi minua otti päähän se, ettei tuo nainen korjannut koiransa kakkoja pois nurmikolta.

Päätin, etten mene tuohon koirapuistoon enää... Jos menen, menen jonnekin muualle tai opetan Tepan tapamaan muita koirakavereita muualla. Kaipa meitä muitakin koiranomistajia on, jotka ajattelevat samalla tavoin?

Korjaa koirasi paskat, kunnioita muita, älä kehu itseäsi ja koulutustaitojasi... ne huomataan muutenkin...

Tässä muutama kuva öykkäri-tepasta...

torstai 1. heinäkuuta 2010

Neiti Kesäheinä ja Elämän Sulostuttaja


Aika kuluu ja Tepa kasvaa...

On ollut ihan järkyttävää huomata, kuinka äkkiä Tepa kasvaa. Pienestä suloisesta vauvakoirasta on kasvanut "jo omaa mielipidettä omaava" nuori neitokainen, esipuberteettinen... hih!

Mihin ihmeeseen pentukoirani katoaa?


Viikkoa ennen juhannusta Tepa jäi Arin kanssa mökille pariksi päivää kun minä palasin Jonen kanssa Helsinkiin... siis töihin. Kun Ari ja Tepa palasivat mökiltä, kysyin, mitä ihmettä on tapahtunut. Tepa olikin ihan eri näköinen.

Turkki oli tummunut, hännän dippausraja oli kadonnut ja se oli muuttunut päältä kokonaan mustaksi. Rinnan liivi oli tullut selkeästi esiin ja väritys ei ollut enää selkeästi harmaa vaan enemmän mustan, harmaan ja keltaisen sekoitus. Karva oli myös huomattavasti karhentunut, eikä pehmeääkin pehmeämpää pentukarvaa ollutkaan enää valtaosaa turkista, vaan sen sijaan olikin kasvanut paksua ja jäykähköä karvaa.

Kuri ja nuhde...

Ollaan alettu opettamaan Tepaa maltillisuuteen eli odottamaan. Haukkumista Tepa ei juurikaan harrasta (ainakaan huvin vuoksi) eli Tepa ei hauku ovikelloa, eikä rapussa liikkujia, ei uusia kotiimme tulevia ihmisiä... Mutta tepa haukkuu hattupäisiä ihmisiä, muita koiria, outoja ja ennen näkemättömiä asioita... Haukkuminen on hillittyä ja monasti vain vuffittelua... Mutta olen selkeästi alkanut keskustella Tepan kanssa haukkumisen merkityksestä. Haukkua voi, jos joku vieras tulee Antamolan tontille, muttei muuten.

Hyvä maku

Tepalla on selkeästi hyvä maku ja tyttökoirana lienee jonkinasteinen kenkäfriikki, tai ainakin mamman kenkiä olisi niin ihana aina silloin tällöin lainata.

Ostin pari vuotta sitten Englannista kauniit nahkaiset slingbackit, joissa oli kauniita erivärisiä strassikiviä edessä. Olin jättänyt kengät eteiseen, josta Tepa oli ne bongannut.

En tiedä oliko bongaamisen syynä liian pitkä työpäiväni vai se, että pesin Tepan... Vai osoittiko Tepa pelkästään mahdottoman hyvää makua kenkien suhteen?

Mieheni löysi upean ja vain kerran käytetyn kenkäni parvekkeelta kanta pureskeltuna. Tepa oli maistellut kengän sisäpohjaa ja repinyt sitä osittain irti ja pureskellut korkoa. Eihän siinä sinänsä mitään... Syy oli minun, koska olin jättänyt kengät esille eteiseen... Ja toiseksi sain syyn mennä kenkäkauppaan ostamaan uudet... ja korvaukseksi mielipahasta, ostin kahdet yksien tilalle... Tämähän on tämä "pettämätön Naisen Logiikka", vai mitä??

Mee Mökkiis...

Ari on opettanut Tepalle uusia tapoja. Kun perheemme syö, Ari patistaa Tepan mökkiinsä. Tämä mökki-juttu toimii Tepalla ja Arilla, mutta ei oikein taivu minun suuhuni... Minä käytän tokaisua: "Missä on Tepan paikka"? Ja sitten osoitan Tepan prinsessatyynyä... "Tässä on Tepan paikka".

Arin tiukka äänensävy ja sormien napsutus toimii eri tavoin kuin minun antama äänimerkki, äännähdys... (silloin kun Tepa on tekemässä jotakin sellaista, mitä ei saisi tehdä... ja tekeminen loppuu kuin seinään- tämän antamani äänimerkin jälkeen). Äänimerkkini tehoaa roskiksen penkomiseen, väärien asioiden suunun menemiseen, liialliseen riehumiseen, väärään kulkusuuntaan, kenkien kantelemiseen jne... Toimii Tepalla...

Pisut Pientareelle

Tepa on oppinut sisäsiistiksi mökillä, mutta kotona pisu ja pasu saattavat vielä tulla paperille.
Olen jo hiukan oppinut ymmärtämään Tepan tapaa kertoa pisu ja pasu-tarpeistaan. Nopealla reagoinnilla onnistutaan saamaan tarpeet suoraan luontoon eikä pisupaperille.

Olen tosi ylpeä Tepan kyvystä oppia... Ei se Tepan valokuvan perusteella saatu intuitio juurikaan heittänyt todellisuudesta. Tepa on utelias ja kiinnostunut, hyvähermoinen ja innokas oppija.

Kello kaulaan ja baanalle


Keksin laittaa Tepalle kellon kaulaan kun olemme mökillä. Koska Tepa on matala koira, on Tepan liikkeitä tosi hankalaa seurata metsässä, korkeiden varpujen keskellä ei Tepaa näe, koska varvut ovat korkeammat kuin Tepa. Jos hyvin käy, saattaa onnistua bongaamaan Tepan hännän varvikon keskellä.

Kello on mainio! Kun kuulen kellon kalkatuksen loittonevan, kysyn: "Missä Tepa on"? Tepa-Tepa! Tällöin kellon kilkatus lakkaa ja Tepa jää kuuntelemaan. Toistan kysymyksen: "Missä Tepa on"? Tepa-Tepa! Tällöin Tepa yleensä pomppaa näkyviin tavalla tai toisella pusikosta, jolloin kutsun Tule Tule! Ja silloin Nato-Ohjus-Tepa-Tepatus juoksee hymyssäsuin luokseni.

Seuraa kuin hai laivaa

Tepa on kyllä tosi hauska tyyppi. Tein tuossa ennen juhannusta pitkää päivää kauneushoitolassani. Kun sitten alkoi pidennetty viikonloppu eli to-pe-la-su-ma-vapaa, Tepa päätti... Minä en mammaa laskekaan silmistäni.

Paahtavassa auringonpaisteessa Tepa makasi jalkojeni vieressä, vaikka auringossa oli liki 30 astetta lämmintä. Yritin patistaa Tepaa varjoon, mutta sekunnin sadasosassa tyttö olikin takaisin vieressäni tai baden-baden-tuolin alla makoilemassa. Varjo ei kiinnostanut, mutta baden badenin alunen kelpasi mainiosti.

Tepa ei laskenut minua silmistään... vaikka hän menikin kauemmaksi, niin silti piti vähän väliä tsekata, että mamma on vielä lähellä - näköetäisyydellä.

Ihanaa on elämä Tepan kanssa...