torstai 1. heinäkuuta 2010

Neiti Kesäheinä ja Elämän Sulostuttaja


Aika kuluu ja Tepa kasvaa...

On ollut ihan järkyttävää huomata, kuinka äkkiä Tepa kasvaa. Pienestä suloisesta vauvakoirasta on kasvanut "jo omaa mielipidettä omaava" nuori neitokainen, esipuberteettinen... hih!

Mihin ihmeeseen pentukoirani katoaa?


Viikkoa ennen juhannusta Tepa jäi Arin kanssa mökille pariksi päivää kun minä palasin Jonen kanssa Helsinkiin... siis töihin. Kun Ari ja Tepa palasivat mökiltä, kysyin, mitä ihmettä on tapahtunut. Tepa olikin ihan eri näköinen.

Turkki oli tummunut, hännän dippausraja oli kadonnut ja se oli muuttunut päältä kokonaan mustaksi. Rinnan liivi oli tullut selkeästi esiin ja väritys ei ollut enää selkeästi harmaa vaan enemmän mustan, harmaan ja keltaisen sekoitus. Karva oli myös huomattavasti karhentunut, eikä pehmeääkin pehmeämpää pentukarvaa ollutkaan enää valtaosaa turkista, vaan sen sijaan olikin kasvanut paksua ja jäykähköä karvaa.

Kuri ja nuhde...

Ollaan alettu opettamaan Tepaa maltillisuuteen eli odottamaan. Haukkumista Tepa ei juurikaan harrasta (ainakaan huvin vuoksi) eli Tepa ei hauku ovikelloa, eikä rapussa liikkujia, ei uusia kotiimme tulevia ihmisiä... Mutta tepa haukkuu hattupäisiä ihmisiä, muita koiria, outoja ja ennen näkemättömiä asioita... Haukkuminen on hillittyä ja monasti vain vuffittelua... Mutta olen selkeästi alkanut keskustella Tepan kanssa haukkumisen merkityksestä. Haukkua voi, jos joku vieras tulee Antamolan tontille, muttei muuten.

Hyvä maku

Tepalla on selkeästi hyvä maku ja tyttökoirana lienee jonkinasteinen kenkäfriikki, tai ainakin mamman kenkiä olisi niin ihana aina silloin tällöin lainata.

Ostin pari vuotta sitten Englannista kauniit nahkaiset slingbackit, joissa oli kauniita erivärisiä strassikiviä edessä. Olin jättänyt kengät eteiseen, josta Tepa oli ne bongannut.

En tiedä oliko bongaamisen syynä liian pitkä työpäiväni vai se, että pesin Tepan... Vai osoittiko Tepa pelkästään mahdottoman hyvää makua kenkien suhteen?

Mieheni löysi upean ja vain kerran käytetyn kenkäni parvekkeelta kanta pureskeltuna. Tepa oli maistellut kengän sisäpohjaa ja repinyt sitä osittain irti ja pureskellut korkoa. Eihän siinä sinänsä mitään... Syy oli minun, koska olin jättänyt kengät esille eteiseen... Ja toiseksi sain syyn mennä kenkäkauppaan ostamaan uudet... ja korvaukseksi mielipahasta, ostin kahdet yksien tilalle... Tämähän on tämä "pettämätön Naisen Logiikka", vai mitä??

Mee Mökkiis...

Ari on opettanut Tepalle uusia tapoja. Kun perheemme syö, Ari patistaa Tepan mökkiinsä. Tämä mökki-juttu toimii Tepalla ja Arilla, mutta ei oikein taivu minun suuhuni... Minä käytän tokaisua: "Missä on Tepan paikka"? Ja sitten osoitan Tepan prinsessatyynyä... "Tässä on Tepan paikka".

Arin tiukka äänensävy ja sormien napsutus toimii eri tavoin kuin minun antama äänimerkki, äännähdys... (silloin kun Tepa on tekemässä jotakin sellaista, mitä ei saisi tehdä... ja tekeminen loppuu kuin seinään- tämän antamani äänimerkin jälkeen). Äänimerkkini tehoaa roskiksen penkomiseen, väärien asioiden suunun menemiseen, liialliseen riehumiseen, väärään kulkusuuntaan, kenkien kantelemiseen jne... Toimii Tepalla...

Pisut Pientareelle

Tepa on oppinut sisäsiistiksi mökillä, mutta kotona pisu ja pasu saattavat vielä tulla paperille.
Olen jo hiukan oppinut ymmärtämään Tepan tapaa kertoa pisu ja pasu-tarpeistaan. Nopealla reagoinnilla onnistutaan saamaan tarpeet suoraan luontoon eikä pisupaperille.

Olen tosi ylpeä Tepan kyvystä oppia... Ei se Tepan valokuvan perusteella saatu intuitio juurikaan heittänyt todellisuudesta. Tepa on utelias ja kiinnostunut, hyvähermoinen ja innokas oppija.

Kello kaulaan ja baanalle


Keksin laittaa Tepalle kellon kaulaan kun olemme mökillä. Koska Tepa on matala koira, on Tepan liikkeitä tosi hankalaa seurata metsässä, korkeiden varpujen keskellä ei Tepaa näe, koska varvut ovat korkeammat kuin Tepa. Jos hyvin käy, saattaa onnistua bongaamaan Tepan hännän varvikon keskellä.

Kello on mainio! Kun kuulen kellon kalkatuksen loittonevan, kysyn: "Missä Tepa on"? Tepa-Tepa! Tällöin kellon kilkatus lakkaa ja Tepa jää kuuntelemaan. Toistan kysymyksen: "Missä Tepa on"? Tepa-Tepa! Tällöin Tepa yleensä pomppaa näkyviin tavalla tai toisella pusikosta, jolloin kutsun Tule Tule! Ja silloin Nato-Ohjus-Tepa-Tepatus juoksee hymyssäsuin luokseni.

Seuraa kuin hai laivaa

Tepa on kyllä tosi hauska tyyppi. Tein tuossa ennen juhannusta pitkää päivää kauneushoitolassani. Kun sitten alkoi pidennetty viikonloppu eli to-pe-la-su-ma-vapaa, Tepa päätti... Minä en mammaa laskekaan silmistäni.

Paahtavassa auringonpaisteessa Tepa makasi jalkojeni vieressä, vaikka auringossa oli liki 30 astetta lämmintä. Yritin patistaa Tepaa varjoon, mutta sekunnin sadasosassa tyttö olikin takaisin vieressäni tai baden-baden-tuolin alla makoilemassa. Varjo ei kiinnostanut, mutta baden badenin alunen kelpasi mainiosti.

Tepa ei laskenut minua silmistään... vaikka hän menikin kauemmaksi, niin silti piti vähän väliä tsekata, että mamma on vielä lähellä - näköetäisyydellä.

Ihanaa on elämä Tepan kanssa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti