sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Peurakoira Tepa

Heipä Hei Lukija...

Aikaa on vierähtänyt, työkiireiden (sesongin) takia, edellisestä blogikirjoituksesta. Tänään päätin kirjoittaa pätkän viikonlopustamme ja Tepan seikkailuista.

Menneenä viikonloppuna Tepa kohtasi monia uusia juttuja.

Seurakoirasta Peurakoiraksi

Olimme mieheni kanssa sisällä mökissä kun yhtäkkiä alkoi Tepan haukunta. Katsoimme ikkunasta, mitä ihmettä se tyttö siellä möykkää. Alatiellä seisoi peura. Tepa ja peura katselivat toisiaan ja Tepa haukkui. Peura säntäsi pakoon ja Tepa säntäsi peuran perään.

Juoksimme ulos ja huutelimme Tepaa takaisin... Tepa palasi hienosti kutsusta... Häntä terhakkaasti pystyssä, yhtä pystyssä kuin peuran perään ampaistessaan. Kehuttiin tyttöä kovin...



Saku Sammakko yöllisellä reissullaan...

Ilalla päätimme jäädä istuskelemaan lämpimään iltaan, joimme lasit punaviiniä ja nautiskelimme hiljaisesta kesäyöstä. Yhtäkkiä Tepa alkoi sätkiä ja pomppia. Pomppi kohden, pomppi pois. Sanoin Arille, että nyt Tepalla on jotain meneillään. Oli jo myöhä ja pimeää, ettemme pöydän äärestä nähneet, mistä on kyse. Minä arkajalkana pyysin Aria menemään katsomaan mikä siellä Tepaa pomputtaa... Ari totesi, että sammakko. 

Sammakko ampaisi pomppien matkaan ja Tepa perässä. Sammakko pomppi talon alle ja Tepa jäi pörräämään verkon eteen (olemme sulkeneet koirilta pääsyn talon alle kevyellä koriste-verkkoaidalla). Tepa alkoi nuuskuttaa maata. Otti hajun lähtöpaikasta ja seurasi jälkiä talon editse paikkaan, josta sammakko meni talon alle. Tepa nokkelana tyttönä pinkaisi talon toiselle puolelle, mutta ilmeisesti sammakko jäikin talon alle eikä ollut poistunut talon alta pakosalle metsään.



Hauskaa seurata Tepaa

Tepaa on vaan niin hauska seurata.  Annoimme Tepalle maistiaiseksi keitettyä uutta pottua. Tepa tykkäsi ihan tavattomasti uudesta mausta. Annoimme myös maistaa maissia. Sekin tuntui olevan hyvää. Tänään vaan totesin, että ehkä Tepan vatsa ei niinkään tykännyt uusista mauista.



Metsäkakka

Tepa on hieno koira! Pidän erityisesti siitä, että Tepa ei koskaan kakkaa pihalle, vaan mökillä aina menee metsään kakkimaan. Olemme pyrkineet kakattamaan Tepaa täällä kotonakin metsän/metsikön/puskan juureen, josta keräämme kakat pois, ettei kukaan vaan pääse astumaan niihin.

PupuJussikat PupuJussikat ne lystikkäitä on...

mutta onneksi Tepa ei Jussikkaa aamulla nähnyt!... Olin aamukaffella, tuttuun tapaani, verannan rappusilla, Tepa jaloissa. Rapsuttelin Tepaa ja tepa kelli auringonpaisteessa silmät ummessa nauttien rapsutteluista. Huomasin, että oikealla takana säntäsi pupu vauhtiin. Ajattelin, että onneksi Tepa ei huomannut sitä, koska todennäköisesti tyttö olisi jälleen ampaissut matkaan.


Tontille ei asiaa...

En tiedä miten on mahdollista, mutta meidän Ari on ilmeisesti näyttänyt Tepalle tontin rajat. Tyttö pysyttelee tosi asiallisesti tonttimme rajojen sisäpuolella. Tepa ei juurikaan pingo enää naapurin puolelle, niinkuin ensimmäisenä pentukesänään (viimekesä). Nyt kaikki sujuu taitten sääntöjen mukaan. Toki tyttö kertoo meille, mikäli auto lähestyy, tai jossain kuuluu haukuntaa tai ääniä. Matala wuf.... sanoo, että tuolla on jotakin, mistä kannattaisi "mamman" ja Arin olla varuillaan. Ja mehän ollaan...

Lisähenkilökuntaa...

Toivon saavani lisää henkilökuntaa, jotta voisin vapauttaa enemmän aikaani olemaan Tepan kanssa. Tuntuu, että tyttö on "mini-me"... aina kun olen vapaana. Tepa kulkee perässäni joka huoneeseen, jos istahdan, tyttö tulee jalkoihini pörräämään. Jos nukun, nukkuu Tepakin vuoteen vieressä. Kun lähden töihin, tyttö on viimeisenä saattamassa ja ensimmäisenä vastassa. Onneksi työni luonne on sellainen, että Tepakin pääsee kesken päivääkin tervehtimään. Ari on niin suloinen, että tuo Tepaa hoitolan ulkopuolelle, jossa pääsen tyttöä halimaan...


2 kommenttia:

  1. Hei!

    Oi kuinka ihanasti olet kertonut teidän koiraelämästä!

    Kuulin vasta äskettäin länsigöötanmaanpystykorvista. Koiraa jo pitkään haikailleena, jo kovasti pohdiskelleena, mikä rotu olisi se omanlainen, solahtivat palapelin palaset paikoilleen. TUO SE ON! :) Vielä täytyy malttaa ja pohtia, milloin oma perhe voisi saada koirajäsenen, mutta tuntuu lämpöiseltä jo ajatella, että tuon oloinen koira meille joskus tulee.

    Kirjoitan graduani, joten teidän aurinkoisten seikkailujen lukeminen on todella piristänyt pakertajan arkea : )

    Iloisin kesäterveisin,
    Sohvi

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sohvi kauiista sanoistasi...

    Varmasti rakastutte gööttiin... Ne on vaan niin perheenjäseniä ja seurakoiria, mielellään mukana kaikessa.

    Tsemppiä gradun tekemiseen!

    Tina

    VastaaPoista