torstai 26. elokuuta 2010

Kuslunttu


on nimitys, jonka mieheni antoi Tepalle pian sen jälkeen kun Tepa tuli taloon.

Virkanimi tuli siitä, että Ari oli meidän perheestä aina se, joka astui pissaan. Meillä muilla ei sukat kastuneet kertaakaan. Eli suomennos: me emme koskaan tarkoituksella vältelleet pissaan astumista vaan Arilla vaan oli huono tuuri.

Alussahan laitoimme Tepalle sanomalehden pissapaikaksi, jolle Tepa oppi tosi nopeasti pissimään. Toki vahinkoja sattui ja nämä vahingot paljastuivat Arin astuessa niihin.

Nyt Tepa ei juurikaan pissaa sisään, muutoin kuin pakosti... Paitsi tänään...
Täysin ilman logiikkaa...

Katselin työpöytäni äärestä Tepaa. Luulin, että tyttö aikoo käydä pötkölleen ruokasalin pöydän alle... mutta ei... Tepa pani kyykistyen pöydän viereen parvekkeen oven eteen. Samalla ponkasin ylös kuin nato-ohjus keskeyttämään pissaamista. Tepa ponkas ylös asennosta...
Joskus on tosi vaikeaa ymmärtää koiran käytöstä.

Ei ollut ollut leikkihetki, eikä ruoka-aika, eikä nukkumisen jälkeinen aika ja pissallakin oltiin käyty hieman aikaisemmin. Kuslunttu.

Tepalla on hyvä maku!

Kävin tuossa pari päivää sitten kampaajalla ja pörräsin samalla parissa keskustan kaupassa... Aleksi 13:sta löysin parit, ihanat, karitsan nappaa olevat, ihanan pehmeät, karamelliväriset, sievät nahkahanskat... aivan taivaalliset.

Tultuani kotiin laitoin ostokseni ruokasalin pöydälle ja jätin ne siihen. Iltasella istuin työpöytäni ääressä ja pävitin puhelimitse tulleita asiakasvarauksia nettijärjestelmään... kun katseeni osui parvekkeella hääräirevään Tepaan. Menin katsomaan, mitä ihmettä tyttö touhuu... Kuinkas ollakaan... Minun upouusi ihana, karitsannahkainen, karkkivärinen ihana, unelmien nahkahanska on Tepan nenän edessä raadeltuna.

Voi, mikä riemu siitä syntyi... Tempasin hanskan ja sanoin Tepalla suorat sanat, että mun vehkeisiin ei mennä koskemaan, eikä varsinkaan niitä oteta pöydältä ilman, että minä itse niitä annan. Tepan korvat olivat luimussa ja taisi siinäkohtaa tyttökin ymmärtää, että nyt tuli tehtyä jotain mitä ei olisi pitänyt mennä tekemään... ottamaan mamman hanskaa.

Vaikka täytyy kyllä sanoa, että hyvä maku Tepalla oli, koska hanskat tuoksuivat ihanalta ja tuntuivat vielä ihanammalta... ja värikin oli erinomainen.

Nyt sitten mietinkin, kipasenko ostamaan uudet vai korjaanko nämä raadellut ja muistan Tepaa lämmöllä aina kun pidän niitä käsissä... Taidan kallistua tähän jälkimmäiseen.

Tässä kuvia raadelluista hanskoista.

Kirsikkatomaatti

Minusta on hauska antaa Tepan maistaa uusia makuja. Tepa on jotenkin niin kaikessa niin täysillä mukana kuin kunnon seurakoira konsanaan. Tepa kulkee vierelläni tai perässäni sinne, minne menenkin. Jos laitan ruokaa, Tepakin laittaa.... Jos menen makkariin, Tepakin tulee.... Jos menen työpöytäni ääreen, Tepakin tulee "omalle paikalleen" työpöydän läheisyyteen...

Tein salaattia, johon laitoin kirsikkatomaatteja. Tepa oli mukana salaatin väsäämisessä ja
päätin antaa Tepan maistaa tomaattia. Tyttö otti tomaatin suuhunsa ja rinta kaarella, häntä pystyssä, kantoi sen parvekkeelle ja alkoi ihmetellä sitä.

Ensin piti vähän pelata ja sitten puraista. Voi että, etten taas kerennyt kameran kanssa ottamaan kuvaa ensimmäisestä irvistyksestä. Mutta kyllä tuo koira on niin ilmeikäs, että sydänalasta lämmittää rakkauden liekki kun uuden ilmeen onnistun bongaamaan.

Tässä on hiemaan kuvaa Tepasta ja Tomaatista

Vedä, vedä - riehu riehu

Tepa ei oikein innostu leikkimään kanssani. Tai leikkii "omalla tavallaan"... mutta kaipa mä enemmän olen Tepalle mamma, ruokkija, huoltaja, kouluttaja, auktoriteetti? Meidän leikki on melkein aina jonkinlaista älyhommaa tai koulutusta... Joskus jotain pallonheittoa tai "röhki-possun" kanssa pelleilyä.

Olin aiemmin ostanut Tepalle sellaisen köysi-vetolelun. Innostutin Tepaa riehumaan sen kanssa niin, että pidin itse kiinni toisesta päästä. Yritin samalla valokuvata Tepan uusia hampaita.

Se itse asiassa olikin hauska leikki, koska kuulin Tepan ekaa kertaa kunnolla murisevan. Tepalla on melkoisen ison koiran kumiseva ääni. Taitaa likalla olla hyvä kaikupohja vantterassa varressaan.

Tässä on hammaskuvaa riehuleikin lomasta...

Olen Rakastunut!

Olen rakastunut Tepaan... Tepa on ihana koira... Ilmeikäs... Rauhallinen... Riehuvainen... Älykäs... Tepalla on luonnetta... ja paljon... paljon... paaaaljon ihania ilmeitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti