Hampaidenvaihtoviikot

Hampaidenvaihtoviikot....

Olin surullinen kun en ollut onnistunut bongaamaan yhtään Tepan irronneista etuhampaista. Ne on varmaan menneet luiden pureskelun mukana massuun ja sieltä luonnollista poistumaa hyväksikäyttäen kakkapussin kautta ekojärjestelmään...

Nyt meillä on vaihtumassa kulmahampaat. Hihkuin onnesta kun onnistuin bongaamaan ensimmäisen heiluvan hampaan ja lopulta se löytyi lattialta. Tänään otin toisen hampaista irti kun Tepa riehui Jonen kanssa ja toinen heiluvista alahampaista taittui sivuttain ja ikenestä tuli verta. Nappasin vinottain olevan hampaan paperilla irti. Olen myt siis onnistunut saamaan molemmat alakulmahampaat talteen.

Nyt Tepa taas pystyy syömään luita.

Ylhäällä on vauvahampaat vielä tiukasti kiinni, vaikka uusien hampaiden nököt onkin jo näkyvissä. Nyt siis seuraan, ettei uudet ala kasvamaan mitenkään väärin ja että vauvahampaat lähtisivät irti. Kuvassa siis Tepan alakulmahampaat.

Ja tässä taas ihan upouudet ja söpöiset hampaiden nököiset alut... (näet suurempana kun klikkaat kuvaa)

Puolikuristava

Olemme opettaneet Tepaa kulkemaan rinnalla. Tuntuu, että Tepa on jästipää...

Eli kun Tepa alkaa vetää, pysähdyn ja Tepa istahtaa alas. Kun hihna on löysä, lähdemme taas liikkeelle. Heti kun Tepa vetää jälleen, pysähdyn ja matka jatkuu taas kun Tepa on rauhottunut. Pääsemme eteenpäin hyvin hitaasti ja varmasti. Välillä Tepa tuskastuu ja vinkuu, että mennään jo, mennään jo....

Kävin lauantaina Mustissa ja Mirrissä Arin kanssa ostamassa Tepalle puolikuristavan pannan. Se tuntuu toimivan hyvin. Ketju ilmoittaa, milloin hihna alkaa kiristyä ja Tepalle se taitaa olla merkki, että kaulapanta tiukentuu.

Välillä kyllä tuntuu, että se on enemmän hinuri kuin koira... Olisko noin pienestä jo taakanvetoskaboihin? Kaipa jästipäätkin oppivat, mutta vaativat enemmän aikaa...? Ei, oikeasti en usko tuohon. Tepa on todella nopeasti oppivaa sorttia ja haluan uskoa, että kaikkiin juttuihin löytyy ratkaisu.

Tässä on Tepan uusi panta. Olisin halunnut pinkin, mutta se oli liian iso.

Arttu, uusi koirakaveri

Tapasin sattumalta tänään lenkillä asiakkaani, joka oli ulkoiluttamassa Arttua, suurikokoista koiraansa (rotua en muista).

Tepa haukkui ja nosti koko selän mittaisen irokeesinsä pystyyn. Jäimme juttelemaan ja Tepa pääsi tutustumaan Arttuun. Haukkuminen loppui ja irokeesi palasi ruotuun...

Arttu on jo 7-vuotias rauhallinen kaveri, Tepa taas 5kk vanha vouhottaja-tankkeri, joka pomppimalla ja haukkumalla yritti saada Arttua leikkimään. Arttu vaan katseli, että tossa se Tepa pomppii ja sitten se pomppii tuolla ja taas tuolla ja sitten vielä tuolla. Mihin se nyt hävis... ai haistelee mun pyllyä... Tepa pörräs Artun ympärillä kuin superpallo pomppien ylös alas ja haukkuen ja nuuhkien.

Olis se kiva, jos Tepalla olisi enemmän kavereita. Uskon, että tuo haukkuminenkin helpottaisi kun Tepa tajuais, ettei kavereita tarvii pelätä. Vaikka kyllähän Tepa kieltoa tottelee, mutta muisti vaan on aika lyhyt, eli kielto ei kauaa mielessä pysy.

Maistiaisia

Tepa on mieltynyt viinirypäleisiin... Olemme pari kertaa antaneet Tepan maistaa rypälettä.

Nooh... ensin sillä pelataan. Sitä heitellään ja tassuilla ohjaillaan, etuhampailla otetaan kiinni ja taas heitellään. Tänään kuitenkin onnistuimme nappaamaan syömisestä ja Tepan ilmeistä kuvaa...

So enjoy...