perjantai 14. toukokuuta 2010

Eka kerta on aina eka kerta

Heräsimme Tepan kanssa kukonlaulun aikaan, tai oikeastaan jo ennen sitä.
Kello oli 5.30 ja käänsin kylkeä. Kuulin, että Tepa ponnahti ylös kurkkimaan, joko nousisin ylös.
Ajattelin ensin, että käännän kylkeä, mutta kun oma uni oli kaikonnut, päätin nousta ylös.
Siinä vaiheessa Tepa oli jo tehnyt kahdeksikkoja sängyn vieressä ilmaisten unen jo kaikonneen.
Heitin vaatteet niskaan ja lähdettiin aamulenkille. Kiire meinasi tulla kun Tepa ilmaisi jo kakkihätänsä vingahtelemalla... Siis minä en oikeasti tajunnut, ennenkuin Tepa alkoi hakea paikkaa... siinä vaiheessa mulle tuli kiire. Painelin tukka kampaamatta trikoot jalassa, ilman sukkia Tepan kanssa pihalle. Pääsimme kävellen tien toiselle puolelle, niin Tepa uudelleen ilmaisi kakkahädän ja jäin odottamaan, että hän löytää sopivan kakkapaikan.

Kakkapussi

Muistan aina "nuorena tyttönä", Famulla, Helsingin keskustassa, vieraillessani, erään vanhan ja arvokkaan rouvan valkoisen puudelinsa kanssa. Puudeli vetäisi tortillat keskelle katua. Rouva kaivoi hienosta laukustaan kakkapussin ja noukki kakat pois, solmi pussin ja pani kakkapussin kakkoineen laukkuunsa. Ajattelin, että olipas upea juttu! Tyylikäs Nainen, josta ei ikinä olisi voinut kuvitella, että hän koskisi hienoissa vaatteissaan koiran kakkaan, noukki tyynen rauhallisesti fifinsä tortillat pussiin ja pani laukkuunsa.

Jos tuo fiini fru Eirassa kerää koiransa kakat pussiin, niin mikä minä (tavis) olisin jättämään ne toisten tallottavaksi kadulle tai tien vierille. Ajattelen oikeesti, että jokaisen vastuuntuntoisen koiranomistajan pitää kerätä koiransa ulosteet pois. Joten minäkin siis keräsin Tepan tortut pussiin ja vein lenkin päätteeksi roskiin.

Harjoittelua

Olen iloinen siitä, että saimme välkyn koiran... Älykäs ja kiva... Luin aamulla toimistossani sähköpostit. Tepa marssi työpöytäni viereen ja alkoi tutkia paperiroskistani, taisi sieltä yrittää jotakin ottaa. Sanoin Tepalle: "Ei ota" ja siirsin kuonon syrjään. Meni tovi, niin johan se vietti sinne uudelleen veti, sanoin toistamiseen Tepalle: "ei ota". Taas Tepa oli tovin paikoillaan ja kolmannen kerran alkoi ottaa sieltä jotakin. Jälleen kerran siirsin kuonon pois ja sanoin: "Ei ota". Neljännen kerran ei tarvinnut sanoa, katse riitti.

Olemme myös treenanneet nimeä. Tepa tuntee jo Tepan. Tepa Tule Tule kutsuu Tepaa ja Tepa vastaa tulemalla iloisesti häntää heiluttaen ja hymy huulillaan. Voi että, rakastan sitä hymyä!Tepa muuten on kovin miettiliään näköinen tummine silmänalusineen ja tummine "otsajuonteineen", mutta se hymy... Se valloittaa!

Häntämittari

Häntä on myös hauska... Jos Tepaa toruu, siirtää pissapaikalle, tai ottaa syliin niin hän osoittaa mieltään ei pelkästään korvien asennolla vaan myös laskemalla hännän alas. Kun tilanne on ohi, nousee häntä jälleen terhakasti ylös. Häntä on oivallinen mittari Tepan mielialassa. Taannoin miettien huokailin, että kunpa oppisin lukemaan Tepaa nopeasti ja perusteellisesti, jotta oppisin nopeasti oivaltamaan Tepan tarpeet ja auttamaan sitä ilmaisemaan niitä.
Olen iloinen, että Tepalla on tulkinnallinen häntä.

Tepa Tomera

Kävimme tänään hakemassa punkkirokotukset ja sain myös avustusmatkoilla tarvittavan B-hepatiittirokotuksen. Lähdimme aamupuuhasteluiden jälkeen käymään rokotuslääkärillä Vantaalla. Otimme tietenkin Tepan mukaan.

Lääkärikeskuksessa kysyimme saako koira tulla mukaan. Ensin vastaus oli ei, mutta sitten joku huusi jostain huoneesta, että hei tänne saa tulla... Tepa vietiin Tinan kanssa hoitajan huoneeseen silläaikaa kun Ari oli saamassa rokotusta. Sitten oli vahdin vaihto. Ari otti hoitsuilta Tepan ja lähti ulos silläaikaa kun minua rokotettiin. Tepa oli tosi Tomerana eikä aristellut yhtään.

Uusia leluja



Tänään saimme Tepan tavaroita... Uusi ihana sänky, johon Tepa rakastui saman tein. Ihania leluja, joista pehmeät hän kantoi heti sänkyynsä ja kovat aktivointilelut jäivät Tepan lelukoppaan ja lattialle leikkiä varten. Olin hankkinut Tepalle ikioman Chanel-pullon (pitäähän jokaisella naisella "yöpaita" olla). Sitä painaessa tulee vinkuva ääni. Tepa oli ihan täpinöissään... se nappas Chanelin hampaisiinsa ja raahas punkkaansa ja hoivasi sitä. Mietin mielessäni, että onneksi en ostanut koirakaupasta sitä röhkivää sikaa...

Uusi kaveri Rico


Rico tuli tänään käymään. Pienen pieni, suloisen suloinen, 7 vkoa vanha, "mikäsenytolikaan-rotuinen" pienen lampaan näköinen karvapallerokoira...

Meidän Tepa nosti ekan kerran mekkalan ja alkoi haukkua uutta tulokasta. Saimme samalla harjoitusta haukkumisen hiljentämiseksi. Kävimme välillä makkarissa jäähyllä ja palasimme haukkumatta uuden Rico-koiran luo. Ja sitten se riehunta alkoi.

Tepa tuuppi ja riehui rinta pontevana, ihan innoissaan Ricoa vasten, samalla tavalla kuin riehui veljensä Kamun kanssa. JP epäili, että Ricolle käy jotain kun se on niin pienen pieni ja avuton. Me Riikan kanssa tuumattiin, että kyllä Rico osaa puolensa pitää, mutta toki pidettiin parivaljakkoa silmällä.

Tepa naukkas kaverinsa "vehkeistä" ja Rico nosti sellaisen mekkalan, että Tepakin meni ruotuun ja tajusi menneensä "liian pitkälle". Harmitti, ettei tajuttu ottaa kuvaa siitä heilumisesta.
Oli kyllä aivan mielettömän hauskaa katsoa, kuinka koirat hakivat paikkansa toistensa kanssa ja ystävystyivät oikeastaan saman tien alkuhämmennyksen jälkeen. Riehunnan jälkeen tuli uni. Rico nukahti vesikupin taakse ja Tepa Tinan jalkoihin.
Koirien herättyä lähdimme koko porukka ulos.


Rauhoittumisen hetki


Tämä päivä on ollut täynnä tapahtumaa... Automatkaa, kaulapantaa, hihnaa, napsutinta, uudet lelut, uusia ihmisiä ja uusi koirakaveri. Nyt on rauhoittumisen hetki...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti