Kuin Uitettu Koira

Voi että, mikä päivä!

Paljon on taas tähän päivään mahtunut...

Lähdettiin aamupäivällä kirjanpitotoimistoon tapaamaan Minnaa ja Tuirea... HAA...! Päästiin siis testaamaan uutta kuljetushäkkiä.

Ari nosti häkin auton takapenkille ja sovitiin, että menen Tepan seuraksi sinne (ei siis häkkiin vaan takapenkille) istumaan. Ensin Tepa oli levoton ja vikisevä kuin mikä... Hyvää asentoa ei meinannut löytyä sitten millään. Tepa pyöri, nousi seisomaan ja katseli ikkunasta ulos, työnsi kuonoaan häkin raoista, katsoi minua syvästi... "miksi ihmeessä mut pantiin tänne"-katseella.

Tovin matkustettuamme, Tepa totesi, että eipä tässä nyt rutinat auta ja asettui makaamaan häkkiin. Välillä tyynylle ja välillä taas häkin pohjapellille kaivautuen. Taisi pelti kuitenkin tuntua viileämmälle, kuumassa autossa.

Kuvassa levoton ja levollinen Tepa

Tepa on kyllä tosi reipas tyttö. Mentiin kirjanpitotoimistoon ja pidettin reilun tunnin palaveri. Ensin kurkattiin Minnan Nasu-koiraa lasin läpi ja sitten mentiin neukkariin. Neukkarissa Tepa tutki paikat ja sitten asettui Tinan jalkoihin nukkumaan. Koko palaveri sujui tyylillä.
BusinessDog Tepa!

Moukka myyjä

Kävimme tänään Malmin kirkonkyläntiellä sijaitsevassa koirakaupassa. Otimme Tepan mukaan ja kävimme katsomassa mökille petiä, puruluita sekä juoma-astiaa tai -pulloa, jonka voisi kiinnittää autossa olevaan kuljetushäkkiin, sekä ruoka- sekä juomakippoja.

Ari meni kysymään myyjättäreltä häkkiin kiinnitettävästä juoma-astiasta... Nuori myyjätär sanoi tyylikkäästi: "emmätiijä"... Toinen myyjätär huusi: "ei se mitää tiedä, se on harjoittelija, oottakaa hetki". Aloimme kiertää kauppaa ja löydettiin kiva peti ja juomapullo, jossa oli kaukalo, että pullosta voisi valuttaa kaukaloon vettä.

Myyjällä meni aikaa, kauppa oli kuuma ja Tepa väsähti, joten Ari meni Tepan kanssa ulos. Myyjä meni harjoittelijan luo ja kysyi: "mitä se tyyppi oikein halus"... Nuori harjoittelija-tyttö alkoi änkyttää ja viittilöi minuunpäin. Myyjätär kysyi uudelleen: "mitä SE TYYPPI oikein halus". Silloin sanoin hänelle, että se tyyppi on Minun Mieheni ja hän halusi tietää, onko teillä koiran kuljetushäkkiin kiinnitettävää juoma-astiaa.

Nainen palveli "naureskelevat" asiakkaat loppuun ja tuli luokseni ja kysyi: "tulikssitvielmuuta". Siinä vaiheessa annoin käsissäni olevat koiran sängyn, juomapullon ja toko-kapulan myyjälle syliin ja sanoin... ettei tule mitään, viitsisitkö laittaa nämä paikoilleen. Sanoin hymyillen hänelle, että hän on moukka ja kävelin ulos.

Jos hän olisi pyytänyt anteeksi tai jotenkin osoittanut pahoittelunsa, olisin ostanut tavarat liikkeestä, mutta ylimielinen asenne ja epäasianmukainen käytös vakuuttivat, että en halua tuollaista yritystä kannattaa.

Me voimme ihan itse päättää, mistä kaupasta ostamme koiratarvikkeemme, mille yritykselle annamme rahamme. Minä en halunnut ostaa liikkeestä, jonka myyjätär sanoo tyylikkäästi pukeutunutta, kohteliasta ja ihanaa Miestäni "tyypiksi". Ja pitää selvänä, että minä olen valmis ostamaan tuollaisesta yrityksestä... tuliks sit viel muuta- tyylisestä...

Menin ulos kaupasta ja Ari katsoi ihan ihmeissään, miksi en ostanutkaan niitä tavaroita. Kerroin, etten halua ostaa kaupasta, jossa myyjä sanoo Minun Miestäni tyypiksi. Minua se loukkasi... TYYPPI... ihankuin Ari olisi ollut joku hyypiö... Antaisin potkut tuollaiselle myyjälle jos olisin firman omistaja! Maailma on pullollaan työttömiä ihmisiä, jotka käyttäytyvät korrektisti ja joiden kielenkäyttö on asiallista, jopa muiden asiakkaiden kuullen... UGH!

Musti ja Mirri

Lähdimme kiireen vilkkaa kotiin juomaan ja jatkamaan matkaa Kartanokoskelle Mustiin ja Mirriin. Löysimme hauskan pedin ja ruokakupit sekä juuri sen häkkiin kiinnitettävän juoma-astian. Saimme ensiluokkaista palvelua ja paljon hymyä! Löysin myös kivan, luun muotoisen, tietenkin pinkin, kaulapantaan kiinnitettävän laatan, johon kaiverrutin Tepan nimen sekä puhelinnumeroni. Saamme sen reilun viikon päästä postitse... Myöhemmin laitan siitä sitten kuvan.

Kuin uitettu koira

Kävimme Tepan kanssa iltalenkillä... Kotiin palatessamme maasta tarttui Tepan pyllyyn joitain tahmeita siemeniä tai jotain puusta tippuneita inhottavia juttuja. Tepa meinas tulla ihan hulluksi... yritti saada niitä epätoivoisesti irti karvoistaan. Pysähdyin irrottelemaan niitä. Tepa ei pystynyt kävelemään, koska ne oli niin tahmaiset ja inhottavat... niin ja tarttuivat Tepan koko takapäähän.

Irroittelin niitä yksitellen takapäästä: jaloista, takapuolesta, hännästä, hännän alta, haarojenvälistä, kyljistä jne... Sormeni olivat ihan tahmeat, kuten myös Tepan turkki.

Kotiin päästyämme panin Tepan suihkuun. Tepa näytti tosi surkealta, yritti välillä vaikertaa matalalla äänellä, mutta rauhoittui höpöttelyyni. Häntä painui korvien kanssa alas ja Tepa näytti tosi masentuneelta ja alistuneelta...

Mutta voi että.... kun Tepa oli kuivattu, se sai mielettömät hepulit... Turkki märkänä Tepa juoksi ja dyykkas tyynylle, lattialle, pyyhkeen päälle, parvekkeen ruohomatolle, tehden mitä eriskummallisempia liikkeitä. Ari sai kuvattua hieman videopätkää Tepan hillumisesta. Yritän jossain vaiheessa liittää siitä pätkän tänne blogiin, jos vain taitoni riittävät.

Tässä Tepa on suihkussa, katso ilmeitä...


Näillä pesin Tepan

Shamppoossa ja hoitoaineessa on erittäin miellyttävä tuoksu, joka poistaa turkista, matalan koiran pulmallisen "ulon" hajun. Etualalla oleva oranssissa pullossa oleva spray poistaa turkista pahaa hajua.

NukkuMatin luo

Nyt on sitten perhe unten mailla ja minä kirjoitan Tepan päivästä. Tepa, väsähtänyt, pesty koira on linnoittautunut Arin työpöydän alle kuivattelemaan itseään... Pian lähden NukkuMattia katselemaan, minäkin...