Tepa Tuli Taloon

Torstai 13.5.2010

Lähdettiin aamulla klo 10 hakemaan Tepaa... Jäntskätti ihan kamalasti...
Koukkasimme nopeasti apteekin kautta hakemaan varuiksi D.A.P:a jos tulee tiukka paikka...
Matka tuntui menevän hitaasti, hitaammin kuin silloin kun menimme ensimmäistä kertaa Tepaa katsomaan, mutta niinhän sitä sanotaan, että odottavan aika on pitkä.

Saapuminen perille...

Siellähän ne söpöläiset olivatkin, tarhassa, ottamassa meitä vastaan... Kamu (Tepan veli) haukkui kuin aikamies ja Tepa katseli vierestä häntää heilutellen.
Täytimme paperit, hoidimme maksut ja sovimme käytännönasiat sekä jatkosta, sen jälkeen yhteispotretti kasvattajalle muistoksi Tepan lähdöstä kotiin... Taisi pieni tyttö aavistaa jo asian kun panta pantiin kaulaan...

Automatka

Tepa ei koskaan aikaisemmin ollut matkustanut autossa, joten olimme varaustautuneet paperirullalla, jos hänelle tulee huono olo. Lähdimme kotimatkalle Tepa Tinan sylissä etupenkillä. Ensimmäiset 200m Tepa ääntelehti matalasti, minä juttelin ja silitin. Autosta vähennettiin lämpöä ja lisättiin tuuletusta, käänsin Tepan toisin päin niin, että hän pystyi katsomaan ulos ja höpöttelin rauhallisesti tytölle... Tepa rauhottui syliin ja pötkötteli koko matkan ihan ihanasti, välillä torkahdellen.

Kotona ollaan

Tässä me sitten seistään, Tepan kanssa, matkalla kotiin. Vähän tuo hihna tuppas häntä ärsyttämään, mutta sitten Tepa taas innostui ympäröivästä miljööstä niin, että koko hihna unohtui ja uusi maailma avautui.

Pysähdyimme nurmikolle haistelemaan ja ihmettelemään... Mitä uusia tuoksuja... Kaupungin hajuja... Urbaania ureaa... Mielenkiintoista varmasti pikkukoiran mielestä.

Terttu matkasi mainiosti Tinan sylissä toisen kerroksen tasanteelle. Tasanteelta johdatin Terttua rohkaisten sisälle uuteen kotiin. Siinä oli kyllä pikkukoira ihmeissään...

Tutkiminen alkoi...

Olen iloinen siitä, että Tepa on utelias pieni koira. Se ei aristellut yhtään vaan lähti rohkeasti tutkimusmatkalle huoneisiin. Hän kiersi kaikki huoneet ja kulki vuoronperään meidän jokaisen hännillä seuraten.

Harjoittelimme jo tänään Tepa-nimeä ja luokse tulemista kutsuttaessa. Välillä jo tuntui siltä, että Tepa kuulostaa korvissa jo omalta nimeltä, mutta sitten taas toisaalta, tuntui, että kuulo voisi ehkäpä olla valikoiva?? Tiedä häntä??

Häntä heilui koko ajan...

Olin ajatellut, että nyt Tepa varmasti on arka ja pälyilevä, ehkä itkeskeleväkin... Kattia kanssa... Uteliaisuus voitti ja häntä heilui koko ajan innokkaasti. Varsinkin kun Tepa huomasi, että häntä katsellaan.. Voi sitä iloa ja riemua. Yritin valokuvata Tepaa, mutta jokaisessa kuvassa oli etupää ja takapää heilahtaneet..

Sitten tuli uni...

Pieni koira väsähti kaikesta uudesta: automatka, kaulapanta ja hihna, uusi koti, ihan liikaa huoneita, uudet perheenjäsenet... Silmät auki, mutta väärinpäin pienessä karvaisessa päässä kertoo, kuinka uni tuli...