Puuhaa ja Palloilua

Puuhapäivä

Tänään kaivoin Tepan leluista esiin puuhapallon, joka on aikas hauska aktivointilelu.

Laitoin pallon hampaistuksiin herkkupaloja ja annoin pallon Tepalle. Voi mikä riemu siitä syntyikään... Tepa yritti palloa ensin saada kuonollaan pysymään paikoillaan, yritti nuolla herkkupaloja irti pallosta, kokeili tömistää tassullaan ja narskuttaa hampaillaan.... Mutta herkkunappulat pysyivät tiiviisti pallossa.

Sitten tyttö tajusi, että pallosta voisikin pitää kiinni käpälillä... joten eikun kimppuun...
Pitkän ähellyksen jälkeen Tepa sai irti yhden namin... Voi onni ja autuus, kuinka se maistuikaan ihanalta... Näytti siltä, että jokainen Tepan turkin karva nousi pystyyn mielihyvästä.

Pallo oli limainen kuin mikä, mutta kuolasta huolimatta matka jatkui...
Olin piilottanut hampaisiin neljä pikkuruista namia, joita Tepa sinnikkäällä luonteellaan jahtas.

Ajattelin mielessäni pikkukoiraa katsellessani, että Tepa rakastaa etsimistä.. Tykkää kaivamisesta, nuuskuttamisesta, etsimisestä, tonkimisesta (kuin pieni possu). Toisaalta kun ollaan Arin kanssa menty yhdessä Tepaa lenkittämään, Tepa nauttii suunnattomasti myös kovaa juoksemisesta (hymy on korvastakorvaan) ja pomppimisesta... siis neliraajapomppimisesta... tai tasajalkaa pomppimisesta, kuin kumikoira... ylös-alas-ylös-alas...

Ehkä tonkimista ja energisyyttä voisi jotenkin viedä eteenpäin... pelastus tai agility? Ehkä joku viisaampi osaisi sanoa? Kommentoi tätä....

City-koira

Tepasta tuli Helsinkiläinen eli siis City-koira. Täällähän on tunnettua se, ettei koiraa saa pitää vapaana kuin koirapuistossa, eikä vauvakoiraa voi sinne viedä,
joten Tepa totutettiin hihnaan saman tein.

Normaalisti hihnassa kulkeminen sujuukin mallikkaasti, paitsi silloin kun Tepa yrittää päättää yrittää taluttaa minua. Monesti olen tytölle sanonut, että kuules Tepa, mä olen se, joka päättää, mihin suuntaan mennään... ja sä oot se, joka seuraat johtajaa. Olen huomannut, että Tepa tarvitsee hyvin johdonmukaista "kieltämistä" tai pitäisikö ennemmin sanoa, että ohjaamista...

Ohjauksesta olen pannut merkille, että Tepa tulee siitä onnelliseksi, jotenkin vapautuu olemaan oma itsensä. Normaalisti mietiskelen näitä sielunhoidollisesti ja ihmistä eheyttäen... Mutta uskon, että Jumala on sekä ihmisten että eläinten Jumala ja parantaa sekä ihmisen että eläimen sielun (järki, tahto, tunteet) haavat, ruumiillisista vaivoista/vammoista puhumattakaan.
Tässä kuva Tepasta hylätyn, tyhjän ja hieman kutistuneen jalkapallon vieressä.
Näet siis Tepan mittasuhteet.

Kova Luu

Kerroin toissapäivänä tilanneeni Mustista ja Mirristä Tepalle kaulapantaan kiinnitettävän laatan. Laatta on tietenkin pinkki ja materiaaliltaan ruostumatonta terästä. Mustista ja Mirristä sanoivat, että toimitusaika on viikosta kahteen, mutta 18.5 tilattiin ja 20.5 laatta tipahti jo postiluukusta sisään... Todella nopeaa toimintaa! Toisella puolella laattaa on Tepan nimi ja toisella puolella lukee: omistaja + minun puhelinnumeroni.

Lupasin laittaa kovasta luusta eli merkistä kuvan, joten se on tässä: Pieni koira ja aivanvaltavat rappuset

Tänään oli se päivä, kun Tepa nousi ihan itse meidän talon kierrerappuset ylös toiseen kerrokseen. Ensin Tepaa vähän jännitti... Kutsuessani häntä, Tepa lähti liikkeelle aristellen, mutta lähti kuitenkin. Kannustin ja kannustin... Tepa pysähteli välillä tuijottamaan rapun ikkunoista ja portaiden väleistä alas, mutta kannustuksesta jatkoi matkaa. Lopulta päästiin ekalle tasanteelle ja annoin Tepalle namin... Huomasin, että nami kannusti Tepaa vielä enemmän ja toiset rappuset menivät huomattavasti tehokkaammin.

Voiskohan tuota nami-systeemiä kokeilla myös kynsien leikkaamisessa - tuumii Tina...?
Kommentoi myös tätä....

Iltapissa

Nyt lähdetään vielä Tepan kanssa iltapisulle...

Hyvää yötä ja karvaisia unia...